An­ni­na Lön­n­berg

Pun­ka­lai­tu­me­lai­nen ju­ris­ti Nii­na Berg on kir­joit­ta­nut ja jul­kais­sut oma­kus­tan­ne­kir­jan ”To­tuus Ul­vi­lan mur­han hä­tä­pu­he­lus­ta”. Hän­tä jäi ai­koi­naan häm­men­tä­mään ta­pauk­sen hä­tä­pu­he­lu­nau­hoit­teen uu­ti­soin­ti ja uu­ti­soin­nin muut­tu­mi­nen.

– Mur­han jäl­keen olin vii­si vuot­ta it­se­kin täy­sin me­di­a­tie­to­jen va­ras­sa. Koin häm­men­tä­vä­nä sen, et­tä vuon­na 2009 uu­ti­soi­tiin, et­tä hä­tä­pu­he­lu­nau­hoit­teel­ta kuu­luu Au­e­rin uo­le-huu­to, kun ai­em­min ku­kaan ei ol­lut kuul­lut tätä, vaik­ka tal­len­net­ta oli tut­kit­tu sa­to­ja tun­te­ja. Myös se, et­tä hä­tä­pu­he­lus­sa ker­rot­tiin en­sin pai­kal­la ol­leen ul­ko­puo­li­sen te­ki­jän, mut­ta myö­hem­min sitä ei enää pu­he­lus­sa kuu­lu­nut, oli häm­men­tä­vää. Hä­tä­pu­he­lus­ta uu­ti­soi­ta­es­sa on mie­les­tä­ni ol­tu erit­täin epä­loo­gi­sia, siis, et­tä sama to­dis­te to­dis­taa lop­pu­jen lo­puk­si täy­sin päin­vas­tai­sia asi­oi­ta, Berg ker­too syis­tä, mik­si hän al­koi ai­het­ta tut­kia.

Berg ker­too en­sin odo­tel­leen­sa, et­tä joku tart­tui­si tä­hän epä­loo­gi­suu­teen, mut­ta kun sitä ei ta­pah­tu­nut, hän al­koi tut­kia niin hä­tä­pu­he­lua kuin esi­tut­kin­ta­ma­te­ri­aa­lia.

– Tu­lin sii­hen lop­pu­tu­lok­seen, et­tä hä­tä­pu­he­lu­nau­hoi­te on muut­tu­nut, muu­tos on vain muu­ta­man se­kun­nin mit­tai­nen, mut­ta erit­täin rat­kai­se­va. Al­ku­pe­räi­ses­sä nau­has­sa on lap­sen ky­sy­mys, et­tä ketä siel­lä on, mut­ta myö­hem­min jul­ki­suu­teen­kin tul­lees­sa nau­hoit­tees­sa tätä ei kuu­lu, vaan ky­sei­ses­sä koh­das­sa kuu­luu uo­le-sana. Mie­les­tä­ni täl­lä muu­tok­sel­la on yri­tet­ty saa­da An­ne­li Au­er tun­nus­ta­maan mur­ha.

Nau­hoi­tet­ta ovat tut­ki­neet ää­ni­a­lan asi­an­tun­ti­jat, Kes­kus­ri­kos­po­lii­sin li­säk­si pit­kään.

– Häm­men­tä­vää on to­del­la­kin se, et­tä tul­kin­ta hä­tä­pu­he­lu­nau­hoit­tees­ta on muut­tu­nut vuo­sien ai­ka­na.

Berg sa­noo, et­tä hä­tä­pu­he­lu­nau­hoit­teen muut­tu­mi­sen huo­maa niin kuun­te­le­mal­la, kun tut­ki­mal­la ään­tä.

Nii­na Berg tu­tus­tui An­ne­li Au­e­riin vuon­na 2011 asu­es­saan Tu­rus­sa hä­nen naa­pu­ri­naan.

– Olem­me ys­tä­vys­ty­neet, mut­ta tämä ei ole se syy, mik­si aloin asi­aa tut­kia, vaan en­nem­min­kin se, et­tä olen ko­ke­nut asi­an erit­täin epä­loo­gi­se­na ja häm­men­tä­vä­nä.

Kir­jan kir­joit­ta­ja ker­too ha­lun­neen­sa teh­dä oma­kus­tan­ne­kir­jan, jot­ta se oli­si juu­ri sel­lai­nen, kuin hän on ha­lun­nut.

– En edes et­si­nyt kus­tan­ta­jaa, li­säk­si ajat­te­lin, et­tä saan kir­jan oma­kus­tan­tee­na no­pe­am­min jul­kais­tua. Kir­jal­la on ko­ti­si­vut www.to­tuu­sul­vi­lan­mur­han­ha­ta­pu­he­lus­ta.com, jos­ta kir­jan voi ha­lu­tes­saan os­taa, kir­jai­li­ja ker­too.

Vuon­na 2006 kuol­leen Juk­ka S. Lah­den mur­has­ta ja sen tut­kin­nas­ta on kir­joi­tet­tu usei­ta kir­jo­ja. Vuon­na 2023 tut­kin­nan­joh­ta­ja­na ta­pauk­ses­sa ol­lut Pau­li Kuu­si­ran­ta jul­kai­si kir­jan yh­des­sä ri­kos­kir­jai­li­ja JP Kos­ki­sen kans­sa. Ku­lu­va­na ke­vää­nä il­mes­tyi Au­e­rin puo­lus­tu­sa­si­a­na­ja­jan Juha Man­ne­rin ja ri­kos­toi­mit­ta­ja Mil­la Ol­li­kai­sen Ul­vi­lan sur­ma, jut­tu 2472.