It­se­näi­syys­päi­vä­nä juh­lim­me omaa maa­tam­me, muis­tam­me nii­tä, jot­ka ovat sen puo­les­ta tais­tel­leet ja kii­täm­me sii­tä, et­tä saam­me elää rau­has­sa. Tär­kein­tä on mie­les­tä­ni juu­ri tuo rau­ha. Meil­lä on vie­lä tar­kas­sa muis­tis­sa kaik­ki se, mi­ten iso­van­hem­pam­me ja hei­dän van­hem­pan­sa ovat jou­tu­neet tais­te­le­maan, kuo­le­maan, me­net­tä­neet rak­kai­taan, jou­tu­neet muut­ta­maan pois ko­dis­taan ja muut­ta­maan tun­te­mat­to­mil­le seu­duil­le. Saam­me ol­la kii­tol­li­sia hei­dän uh­rauk­sis­taan ja ru­koil­la rau­han jat­ku­mis­ta tän­ne ja rau­haa koko maa­il­maan.