Pi­tää­kö lap­sil­le ol­la ko­tiin­tu­lo­ai­ka? Tot­ta kai pi­tää ol­la. Nyky-yh­teis­kun­nas­sa eri­lai­set ko­din ajan­vie­te­lait­teet ovat siir­tä­neet las­ten ja nuor­ten va­paa-ajan­viet­toa ai­kai­sem­paa enem­män si­sä­ti­loi­hin. Mo­nia äly­lait­tei­ta käy­te­tään pal­jon si­sä­ti­lois­sa. Enää ei läh­de­tä ihan vaan ulos sa­mal­la ta­val­la kuin ai­em­min. En käy ker­taa­maan, mitä kaik­kea ul­ko­na puu­hail­tiin ka­ve­rei­den kans­sa. Me muis­tam­me kyl­lä. Ul­ko­lei­kit ja -pe­lit ei­vät ole enää jo­ka­päi­väis­tä puu­haa. Pi­täi­si ol­la.

Mi­nus­ta oli­si lois­ta­va aja­tus, et­tä ko­tiin­tu­lo­a­jan li­säk­si an­net­tai­siin lap­sil­le myös ulos­me­no­ai­ka. Toki lap­sia pa­tis­tel­laan me­ne­mään ulos, mut­ta mie­les­tä­ni sii­tä pi­täi­si tul­la heil­le uu­del­leen tapa. Jos en­ti­sa­jan pi­ha­lei­kit ja -pe­lit tun­tu­vat mui­nais­muis­toil­ta, niin voi ke­hit­tää uu­sia. Tär­ke­ä­tä ei ole mitä, vaan mis­sä ja mi­ten. Ul­koil­ma on ter­veel­lis­tä.

Elä­mä jat­kuu, se me­nee eteen­päin, ei­kä se odo­ta. Kuu­lin tuon aja­tel­man jos­ta­kin. Se ko­lah­ti. Olen huo­man­nut, et­tä iän kart­tu­es­sa, sy­ven­tyy ai­em­paa use­am­min poh­ti­maan ”syn­ty­jä sy­viä”. Ajan sa­no­taan me­ne­vät sii­vil­lä. Tot­ta vie, niin se te­kee.

Ikä tuo väis­tä­mät­tä eri­lai­sia vai­vo­ja ja sai­rauk­sia. Haus­kaa sii­nä on se, kun ta­paa oman ikä­luo­kan tut­ta­van pit­käs­tä ai­kaa, niin ko­vin kau­aa ei kulu, kun kuu­lem­me tois­tem­me sai­ras­ker­to­muk­sia. Se on ihan ym­mär­ret­tä­vää ja in­hi­mil­lis­tä. Kremp­po­ja on kai­kil­la. Nii­tä ei kui­ten­kaan pi­täi­si ryh­tyä lii­ak­si mä­reh­ti­mään. Jos pys­tyy elä­mään ikäi­sek­seen jo­ta­kuin­kin vir­ke­ä­tä elä­mää, asi­at ovat hie­nos­ti. Vai­vat ja sai­rau­det pi­tää hoi­taa. Nii­tä ei saa pii­lo­tel­la. Tä­hän koh­taan olen­kin ot­ta­nut it­sel­le­ni opik­si tuon aja­tel­man. Elä­mä jat­kuu, se me­nee eteen­päin, ei­kä se odo­ta. Suo­sit­te­len tuo­ta opik­si - ihan ke­nel­le vaan.

To­del­lis­ta yk­si­näi­syyt­tä vai sit­ten­kin hul­luut­ta? Aa­mu­telk­ka­ris­sa ker­rot­tiin, et­tä ih­mi­sil­le on al­ka­nut syn­ty­mään tun­ne­si­tei­tä eri­lai­siin ko­nei­siin ja lait­tei­siin. Tun­ne­si­tei­tä on kuu­lem­ma syn­ty­nyt si­ten, et­tä au­toil­le, ve­neil­le, ro­bot­ti-imu­reil­le ja -ruo­hon­leik­ku­reil­le an­ne­taan ni­met. Niil­le pu­hu­taan, kuin elä­vil­le olen­noil­le. Voi­han se toki ol­la niin­kin, et­tä pa­rem­pi pu­hua jol­le­kin, kuin ei ke­nel­le­kään.

Van­hus­ten hoi­dos­sa asi­aa on vie­ty tek­no­lo­gi­ses­ti eteen­päin si­ten, et­tä hei­dän seu­ra­lai­sik­sen­sa on ke­hi­tet­ty sö­pös­ti ään­te­le­viä ja peh­myt­kar­vai­sia ro­bot­tie­läi­miä. Kun tar­kem­min ajat­te­lee asi­aa, niin ai­ka kyl­mäl­tä tuo tun­tuu. Kun yh­teis­kun­nal­la ei ole enää ra­haa, ei­kä ke­nel­lä­kään ole ai­kaa tai ha­lua ol­la van­huk­sen kans­sa, niin lai­te­taan hä­net rap­sut­te­le­maan ro­bot­tia. Mi­nua aja­tus kyl­mii.

EU:ssa on 95 mil­joo­naa köy­hää. Näin on ti­las­toi­tu. Mi­nus­ta tuo on to­del­la huo­les­tut­ta­vaa, Sii­hen pi­tää puut­tua. Mi­ten ja ke­nen pi­tää puut­tua? No tie­ten­kin nii­den ta­ho­jen, jot­ka ovat vas­tuus­sa ja päät­tä­vät yh­teis­kun­nan asi­ois­ta.

Mi­nul­le ko­lum­nit ei­vät ole po­li­ti­koin­nin väy­liä. Sik­si en tee sitä täs­sä­kään. En syy­tä en­tis­tä en­kä ny­kyis­tä hal­li­tus­ta. Huo­li­mat­ta sii­tä, kei­tä on hal­li­tuk­ses­sa ja muis­sa päät­tä­vis­sä eli­mis­sä, asi­at näyt­tä­vät ete­ne­vän il­man, et­tä nii­tä hal­li­taan it­se. Asi­at vain ete­ne­vät. Ker­ro­taan, et­tä näin on pak­ko päät­tää, kos­ka ei ole ra­haa. Tun­nen tus­kan. Jo­hon­kin ra­hat vain ovat hä­vin­neet – mi­hin?

Vaih­to­eh­dot­to­muu­del­le pi­tää ol­la vaih­to­eh­to­ja. Olen kir­joit­ta­nut ai­em­min, et­tä ot­ta­mal­la käyt­töön avoin vaih­to­eh­to­jen tar­kas­te­lu, on mah­dol­lis­ta löy­tää eteen­päin vie­viä, vä­hem­män ki­pei­tä rat­kai­su­ja. Olen edel­leen sa­maa miel­tä. Lo­put­to­mal­la sääs­tä­mi­sel­lä saa­te­taan ih­mis­ten elä­mä sie­tä­mät­tö­mäk­si. Se ei voi­ne ol­la ke­nen­kään ta­voi­te ja pää­mää­rä. Näin toi­von. Us­kon­ko? En tie­dä.

Juk­ka Moi­la­nen

kau­pun­gin­joh­ta­ja eme­ri­tus