Ju­ma­la nä­kee kai­ken ja on an­ka­ra tuo­ma­ri. Ju­ma­la ran­kai­see si­nua, kai­kes­ta. Ju­ma­la vi­haa te­ko­ja­si, mut­ta si­nua ra­kas­taa – vaik­ka oli­si­kin luo­nut si­nut val­ta­vir­ras­ta jo­ten­kin poik­ke­a­vak­si. Ju­ma­la tun­tee si­nut pe­rin poh­jin ja sil­ti ra­kas­taa si­nua niin, et­tä an­toi ai­no­an poi­kan­sa täh­te­si. Olet Ju­ma­lal­le ää­ret­tö­män ra­kas.