Ny­kyis­tä val­tuus­to­kaut­ta on ta­ka­na jo vuo­si. Iso­ja pää­tök­siä on täl­lä­kin val­tuus­to­kau­del­la jo kä­si­tel­ty, ku­ten kes­kus­taa­ja­man yleis­kaa­va. Mut­ta tois­tai­sek­si var­mas­ti vai­kein pää­tös oli maa­nan­tai­na kä­sit­te­lys­sä, eli ta­lou­soh­jel­ma lo­puk­si val­tuus­to­kaut­ta. Val­tuus­to osoit­ti ko­kouk­ses­saan, et­tä se on pää­tök­sen­te­ko­ky­kyi­nen. Oh­jel­ma ei ole ol­lut ke­nel­le­kään help­po, ei val­mis­te­li­joil­le, po­liit­ti­sel­le oh­jaus­ryh­mäl­le ei­kä val­tuus­tol­le. Kä­sit­te­ly kir­voit­ti­kin Ul­vi­lan val­tuus­tol­le har­vi­nai­sen­kin pit­kä­sa­nai­sen kä­sit­te­lyn. Jos­kus kui­ten­kin pää­tök­siä täy­tyy teh­dä ja sil­loin tes­ta­taan, on­ko pää­tök­sen­te­ko­ky­kyä vai ei. Täl­lä ker­taa Ul­vi­las­sa oli. Suu­rin työ on tie­tys­ti vas­ta edes­sä, eli pää­tös­ten täy­tän­töön­pa­no, joka tu­lee kes­tä­mään koko lop­pu val­tuus­to­kau­den ajan. Hen­ki­lös­töön liit­ty­vät so­peu­tuk­set ovat vai­kei­ta val­mis­tel­la ja vie­lä vai­ke­am­pia vie­dä täy­tän­töön. Pal­jon oh­jel­ma si­säl­tää myös sel­vi­tyk­siä, joi­den te­ke­mis­tä vas­ta aloi­tel­laan. Ei­kä työ ta­lou­den eteen tä­hän jää. Pai­ne­las­kel­mien mu­kaan saam­me siir­ret­tyä on­gel­maa eteen­päin, mut­ta on­gel­ma ei pois­tu. Toi­veis­sa oli­si, et­tä maan ylei­nen ta­lous­ke­hi­tys tu­li­si avuk­si pu­hal­ta­maan Ul­vi­lan ja koko jul­kis­hal­lin­non pur­jei­siin.