Kaa­voi­tus on kun­nal­li­sen it­se­hal­lin­non ydin­tä ve­ro­tu­soi­keu­den ohel­la. Kun­nal­la on niin sa­not­tu kaa­voi­tus­mo­no­po­li. Kun­ta päät­tää alu­e­suun­nit­te­lus­ta ja maan­käy­tös­tään kaa­voit­ta­mal­la. Kaa­va­ta­so­ja on kol­me: maa­kun­ta­kaa­va, yleis­kaa­va ja ase­ma­kaa­va. Maa­kun­ta­kaa­va oh­jaa kun­tien yleis­kaa­voi­tus­ta ja yleis­kaa­va ase­ma­kaa­voi­tus­ta. Maa­kun­ta­kaa­vas­ta päät­tä maa­kun­ta­liit­to. Kaa­voi­tuk­ses­sa tu­lee ot­taa huo­mi­oon hy­vin mo­nen­lai­sia asi­oi­ta. Ylin­tä ta­soa ovat val­ta­kun­nal­li­set alu­ei­den­käyt­tö­ta­voit­teet. Kaa­voi­tuk­sen yh­tey­des­sä voi ol­la tar­peen laa­tia esi­mer­kik­si lii­ken­ne­sel­vi­tyk­siä, luon­to­sel­vi­tyk­siä, ar­ke­o­lo­gi­sia sel­vi­tyk­siä, mai­se­ma­sel­vi­tyk­siä tai me­lu­sel­vi­tyk­siä. Kaa­voi­tuk­seen liit­ty­vät myös vi­ra­no­mais­neu­vot­te­lut, jois­sa muut vi­ra­no­mai­set pää­se­vät sa­no­maan kan­tan­sa niin sel­vi­tet­tä­viin asi­oi­hin kuin kaa­vaan­kin. Yleen­sä ot­ta­en kan­nat­taa laa­tia sel­lai­sia kaa­vo­ja, et­tä ne saa­daan pää­tök­sen­te­os­ta läpi, ai­na­kaan muut vi­ra­no­mai­set ei­vät niis­tä läh­de va­lit­ta­maan ja jos niis­tä va­li­te­taan ne myös kes­tä­vät oi­keu­del­li­sen tar­kas­te­lun. Lop­pu­tu­los voi ol­la, et­tä kau­pun­gin it­se­hal­lin­nol­li­nen auk­ko kaa­voi­tuk­sen suh­teen ei ole lä­hes­tul­koon­kaan niin le­veä, kuin en­sin voi­si olet­taa.