Vii­mei­set­kin mäm­mi­rop­po­set on kuop­su­tel­tu tyh­jik­si ja pa­jun­kis­sat al­ka­vat muut­taa muo­to­aan. Kim­mo Vep­sä kir­joit­ti eri­no­mai­ses­sa ko­lum­nis­saan Ul­vi­lan Seu­dus­sa 13.3. lap­sil­le ase­tet­ta­vis­ta ra­jois­ta ja läs­nä­o­los­ta per­heis­sä. Ha­lu­am­me­kin hie­man si­vu­ta sa­maa ai­het­ta, sil­lä se kos­ket­taa mei­tä äi­tei­nä eri­tyi­sen lä­hel­tä. Olem­me ni­mit­täin lu­ke­neet tut­ki­muk­sis­ta, jois­sa to­de­taan per­hei­den viet­tä­vän yh­teis­tä ai­kaa päi­väs­sä al­le tun­nin val­veil­la­o­lo­a­jas­ta. Käy­tän­nös­sä se tar­koit­taa siis aa­mu- ja il­ta­pa­laan ku­lu­vaa ai­kaa. Py­säyt­tä­vää. Mitä aja­tuk­sia tämä he­rät­tää? Poh­di­taan­pa vä­hän li­sää.