Ooppera kiehtoo tai inhottaa

Olin vuon­na 1982 nuo­ri mies. Äi­ti­ni ja tä­ti­ni päät­ti­vät vie­dä lap­si­aan si­vis­ty­mään Sa­von­lin­nan oop­pe­ra­juh­lil­le. Mi­nut saa­tiin hou­ku­tel­tua sil­lä, et­tä oli tuo­re ajo­kort­ti tas­kus­sa ja nyt oli ti­lai­suus ajaa sa­to­ja ki­lo­met­re­jä. Mat­ka ot­ti­kin vä­hän enem­män ai­kaa ja huo­mat­tiin, et­tä ei mil­lään eh­di­tä ho­tel­lil­le vaih­ta­maan vaat­tei­ta. Ja oli­han niin, et­tä Ola­vin­lin­naan piti lait­taa vä­hän pa­rem­paa pääl­le. Kar­ja­lai­säi­ti­ni Vil­ma näki pel­to­jen kes­kel­lä ison maa­ta­lon ja an­toi mi­nul­le oh­jeen kään­tyä sin­ne.

Haluatko lukea koko artikkelin?