Kas­te­juh­las­sa pu­hun en­nen ris­tin­mer­kin piir­tä­mis­tä ot­saan ja rin­taan sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la ha­lu­aa, et­tä em­me pel­käi­si. Kaik­kein eni­ten mei­tä ih­mi­siä kah­leh­tii pel­ko. Pe­lol­la ih­mi­set pys­ty­vät hal­lit­se­maan toi­si­aan. Pel­ko ra­ken­taa epä­oi­keu­den­mu­kai­sia ra­ken­tei­ta. Paha syn­tyy pe­los­sa. Kun olem­me pe­los­ta va­pai­ta, olem­me va­pai­ta ole­maan ih­mi­siä. Kas­tees­sa Ju­ma­la kut­suu mei­tä ole­maan ih­mi­siä, lä­him­mäi­siä toi­sil­lem­me. Isä mei­dän -ru­kouk­ses­sa­kin huo­kaam­me Ju­ma­lan puo­leen pääs­tä­mään mei­dät pa­has­ta, jot­ta oli­sim­me ih­mi­siä, lä­him­mäi­siä toi­sil­lem­me.