Voi­sin­ko minä ol­la ihan oi­kea kak­sois­kun­ta­lai­nen? En voi, ai­na­kaan vi­ral­li­ses­ti. Täl­lä het­kel­lä ajat­te­len, et­ten edes kai­paa sel­lais­ta mah­dol­li­suut­ta. Käy­tän­nös­sä olen lä­hes puo­let vuo­des­ta Pa­luk­sen ky­län asu­kas ja puo­let vuo­des­ta ny­kyi­sen ko­ti­kau­pun­ki­ni Tu­run asu­kas. Tu­rus­sa on ol­lut leik­ki­sä sa­non­ta, et­tä ai­to tur­ku­lai­nen on sel­lai­nen, joka on syn­ty­nyt Hei­de­ke­nin syn­ny­tys­lai­tok­sel­la. Minä, niin kuin tu­han­net muut­kin tur­ku­lai­set olem­me mie­les­täm­me hy­viä tur­ku­lai­sia, vaik­ka em­me ole­kaan syn­ty­neet Hei­de­ke­nil­lä. Vai­kea ny­ky­ään oli­si­kin ol­la ai­to tur­ku­lai­nen, kos­ka syn­ny­tyk­set Hei­de­ke­nil­lä lop­pui­vat jo yli 30 vuot­ta sit­ten.