Rohkealla puheella on aikansa ja paikkansa
Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin virkaanasettamisen yhteydessä pidetyssä jumalanpalveluksessa piispa Mariann Edgar Budden pitämä saarna on herättänyt niin ihastusta kuin vihastusta. Piispa tekee Trumpille pyynnön tai anomuksen, että Trump osoittaisi armeliaisuutta monia heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Ihastusta on herättänyt erityisesti se, että piispa uskaltaa nostaa saarnassaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä. Sekä ihastusta että vihastusta puolestaan on herättänyt se, että piispa rohkeni kohdistaa puheensa suoraan yksittäistä ihmistä ja vieläpä itse presidentti Trumpia kohtaan. Kaikkea puheen nostattamaa ihastusta ja vihastusta emme varmasti kykene täältä Suomesta käsin ymmärtämään, sillä siinä on mukana paljon Yhdysvaltojen kahtia jakaantumiseen liittyviä tekijöitä.
Hesarin artikkelissa myös Helsingin piispa Teemu Laajasalo kummeksuu amerikkalaisen kollegansa puheita, vaikka toisaalta ymmärtääkin häntä. Erityisesti Laajasalo kyseenalaistaa juuri sen, että piispa osoittaa puheensa saarnastuolista suoraan Trumpille. Suomalaisittain meille saarnastuoli on erityisen pyhä puheen paikka, jossa sanat on aseteltava tarkoin. Koen piispa Laajasalon kanssa samoin, että jumalanpalveluksen saarna ei yleisesti ole paikka, jossa puhutellaan jotakin paikalla olevaa henkilökohtaisesti. Kaupunginjohtajamme Mikko Löfbacka voit siis edelleen tulla huoletta itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen. Arvostan suuresti sitä, että olet paikalla ja edustat samalla Ulvilan kaupunkia. Kaupungin ja seurakunnan välit ovat oikein lämpimät ja kaupungin tekemä työ tärkeää ja merkityksellistä.
Mutta palatakseni takaisin Amerikan mantereelle, näen piispa Budden käyttämässä tilaisuudessa paljon hyvää. Kysymyksessä on juuri presidentin virkaanasettamiseen liittyvä jumalanpalvelus. Eikö toisaalta olisi outoa, jos presidentti ei tulisi siinä jollakin tavalla mainituksi. Joillekin henkilöille kertyy paljon enemmän vaikutusvaltaa kuin toisille. Presidentin ja piispan virkaa toimittavat kuuluvat näihin ihmisiin. Ulvilan kirkkoherran paikalta ensin piispaksi ja sittemmin arkkipiispaksi siirtynyt Kari Mäkinen toteaa Hesarin syntymäpäivähaastattelussa, että arkkipiispan puheet kyllä noteerataan ja että ”sanomisen valtaa on ja sanomisilla kaikupohjaa”. Sitä on ollut myös piispa Budden sanomisilla erityisesti vielä nyt somen aikakaudella.
Trump arvosteli piispaa siitä, että tämä toi politiikan kirkkoon ja uskonnolliseen keskusteluun. Täältä rapakon takaa sikäläistä keskustelua seuraavana väite kuulostaa sikäli oudolta, että minun käsitykseni mukaan uskonnollinen keskustelu on tuotu siellä vahvasti politiikan piiriin.
Ihmisen ajatellaan eroavan muusta luomakunnasta erityisesti siinä, että ihmisellä on käytössään kieli. Se ei näytä kuitenkaan tarkoittavan sitä, että kielen käyttäminen olisi helppoa. Kieli on valtava rikkauden lähde, mutta samalla se johtaa keskinäisiin erimielisyyksiin. Väärässä tilanteessa voi sanoa vääriä sanoja. Puhuminen ei ole aina helppoa ja tietyt tilanteet tekevät siitä vielä vaikeampaa. Kielen kautta me kuitenkin elämme yhdessä. Siksi on tärkeää, että puhumme asioista ja käytämme kieltä. Ja toisinaan myös uusilla tavoilla. Puhe on tärkeää ystävien ja perheenjäsenten välillä. Se on tärkeää eri ihmisryhmien välillä. Niin on tärkeää myös yhteiskunnallinen puhe.
Niin kauan kuin puheen tarkoitusperät ovat hyvät, puhe on mielestäni oikeutettua. En osaa arvioida Yhdysvalloissa käydyn kahtiajakautuneen poliittisen puheen enkä presidentti Trumpin tarkoitusperiä, mutta piispa Mariann Edgar Budden puheen kuulen nousevan hänen uskonsa tulkinnasta, jossa heikompien asia on erityisen tärkeä. Rohkealla puheella on aikansa ja paikkansa. Kirkko ja erityisesti piispat, joille paljon on uskottu, saavat olla rohkeita myös yhteiskunnallisessa keskustelussa. Puhe ei silti saa nousta poliittisesta ideologiasta vaan kirkon omasta sanomasta.
Pasi Virta
Kirjoittaja on Ulvilan seurakunnan kirkkoherra ja aloittaa Ulvilan Seudun kolumnistina
