Po­mar­kus­sa käy­des­sä­ni sil­mäi­len su­rul­li­sin mie­lin Vir­kai­li­ja­ta­lon ra­pis­tu­vaa ul­ko­kuor­ta. Tuo talo ja sen tont­ti liit­ty­vät lap­suu­tee­ni ja nuo­ruu­tee­ni oleel­li­ses­ti. En­si­kon­tak­ti lie­nee ta­pah­tu­nut sil­loin, kun äi­ti­ni oli sai­raa­las­sa ja sain yö­si­jan Kärk­käi­nen-ni­mi­sen läm­min­sy­dä­mi­sen ter­vey­den­hoi­ta­jan ko­dis­ta yh­dek­si yök­si. Tus­kin­pa olin tuo­hon men­nes­sä nuk­ku­nut yh­tään yö­tä ko­din ul­ko­puo­lel­la.