Ul­vi­lan kau­pun­ki teki Suo­mi­A­ree­nas­sa sen, min­kä moni kun­ta unoh­taa: se tuli ih­mis­ten luo. Ete­lä­ran­nan esit­te­ly­pis­teel­lä riit­ti vä­keä aa­mus­ta il­taan, ja on­nen­pyö­rä pyö­ri lä­hes tau­ot­ta. Ul­vi­la-su­kat ja vih­re­ät ran­ta­ha­tut he­rät­ti­vät hil­peyt­tä, ja Ul­vi­la-tik­ka­ri oli se pie­ni, mut­ta yl­lät­tä­vän te­ho­kas ilon­pil­kah­dus, joka sai ih­mi­set py­säh­ty­mään ja jut­te­le­maan. Tel­tal­la kuul­tiin pal­jon hy­vää pa­lau­tet­ta – ja myös sel­lais­ta ra­ken­ta­vaa, joka on kun­nal­le kul­la­nar­vois­ta. Esi­mer­kik­si toi­ve li­sä­tä penk­ke­jä puis­toi­hin otet­tiin heti työn al­le.