Tu­le­va­na sun­nun­tai­na vie­te­tään isän­päi­vää. Isän­päi­vä he­rät­tää meis­sä kai­kis­sa tun­tei­ta ja aja­tuk­sia riip­pu­mat­ta sii­tä, olem­me­ko isiä vai em­me. Päi­vä voi ol­la täyn­nä rak­kaut­ta, le­vol­li­suut­ta, to­hi­naa, muis­to­ja tai se voi ol­la päi­vä, joka on täyn­nä kai­paus­ta, ikä­vää ja pet­ty­mys­tä.

Jo­kai­sel­la meis­tä on isä. Oma isä­ni on jo vuo­si­kau­sia ol­lut tai­vaas­sa. Hä­nel­le en voi lä­het­tää isän­päi­vä­kort­tia, en voi soit­taa pu­he­lui­ta. Lap­sil­le­ni olen näyt­tä­nyt isäs­tä­ni va­lo­ku­via ja ker­to­nut heil­le ta­ri­noi­ta hä­nes­tä. Vaik­ka olen jou­tu­nut luo­pu­maan isäs­tä­ni jo ai­ka var­hain, olen sy­väs­ti kii­tol­li­nen Ju­ma­lal­le sii­tä, et­tä sain kas­vaa ai­kui­sek­si ko­dis­sa, jos­sa ei tar­vin­nut pe­lä­tä isää, jos­sa tun­sin ole­va­ni ra­kas­tet­tu ja hy­väk­syt­ty.

On myös nii­tä ih­mi­siä, joil­la ei ole iki­nä ol­lut mah­dol­li­suut­ta edes ta­va­ta isää. Heil­lä­kin on sil­ti ol­lut isä. Olen kuul­lut mon­ta ker­to­mus­ta sii­tä, mi­ten ih­mi­nen vie­lä vaa­ri­na ja mum­mo­na­kin voi kai­va­ta sitä, et­tä oli­si it­se saa­nut koh­da­ta oman isän­sä. Isän­kai­puu­ta on voi­nut vä­hän hel­pot­taa se, jos on saa­nut kuul­la isäs­tä ker­to­muk­sia, näh­dä va­lo­ku­via ja työs­tää omaa suh­det­ta isään­sä. Toi­set taas ovat saa­neet isän ti­lal­le muun rak­kaan ih­mi­sen, joka on kor­van­nut isän pai­kan.

An­teek­si­an­ta­vas­ta ja ra­kas­ta­vas­ta isäs­tä löy­tyy myös Raa­ma­tus­ta ker­to­mus. Ker­to­muk­ses­sa isä ot­taa avo­sy­lin vas­taan tuh­laa­ja­poi­kan­sa, joka pa­laa ko­tiin pe­lok­kaa­na, kos­ka oli me­net­tä­nyt koko omai­suu­ten­sa. Isä ei vä­lit­tä­nyt sii­tä, et­tä omai­suus oli tuh­lat­tu vaan iloit­si, et­tä hä­nen poi­kan­sa oli elos­sa ja tuli ta­kai­sin ko­tiin.

Juk­ka Sal­mi­sen lau­lun sa­noin toi­vo­tan kai­kil­le isil­le Hy­vää Isän­päi­vää!

”Isä ota sy­liin lap­set kas­va­neet.

Kysy, kuu­le, kuun­te­le ja roh­kai­se.

An­nat sa­nan läm­pi­män tai saa­tat mu­rah­taa.

On hyvä ol­la isä sii­tä pal­jon saa.

Isäs­sä on ide­aa.

Suu­rem­pi­kin näyt­tää saa,

tär­ke­ää on vä­lit­tää,

sen tah­don ym­mär­tää.”

Ee­va-Lii­sa Ris­sa­nen

nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja