Miten ylös rima voidaan nostaa?
Suomen Yrittäjät on lanseerannut kevään eduskuntavaalien tavoiteohjelman otsikoksi ”Nostetaan rimaa”. Suomalaiset ovat sen verran yleisurheilukansaa, että kaikille on varmaan selvää tämän otsikon välittämä viesti: nostetaan tavoitetasoa ja pyritään parempiin suorituksiin. Sivutuotteena toivottavasti päästään eroon suomalaisia, ja erityisesti satakuntalaisia vaivaavasta turhasta vaatimattomuudesta aikaisempien saavutustemme ja lähtötason suhteen. Ponnistuspohjaa meillä toki on.
Miten korkealle uuden valittavan eduskunnan rima voidaan nostaa, että sen ylittäminen olisi vielä mahdollista? Aloitetaan siitä, missä rima ei ole vielä edes ponnistuspinnan tasalla, eli julkisen talouden tasapainottaminen niin, että edellytykset hyvinvointivaltion säilymiselle voidaan pitkällä tähtäimellä turvata. Jos ongelmaan olisi joku yksittäinen ratkaisu, sitä olisi varmasti jo käytetty. Ainoa keino on laatia ohjelma, joka hyödyntää koko kansantaloutemme tuottopotentiaalin samalla, kun kaikkia menoeriä tarkastellaan kriittisesti. Joidenkin verojen korotuksistakaan tuskin vältytään, mutta tässä on oltava tarkkana, ettei vaaranneta muutenkin vähän hauraalla pohjalla olevaa kasvua. Onneksi pelätty taantuma näyttää jäävän aikaisempia ennusteita lievemmäksi, joten edellytykset talouden kasvu-uralle ovat paranemassa. Tämä ei kuitenkaan synny itsestään, vaan edellyttää muun muassa työelämän uudistamista ja panostusten lisäämistä tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaan.
Mihin sitten asetetaan Satakunnan ja Ulvilan rima? Se voidaan asettaa korkealle, mikäli seuraavalla vaalikaudella saadaan toteutettua, tai ainakin alulle, merkittäviä lisäpanostuksia Satakunnan kaikkiin liikenneväyliin ja pystytään varmistamaan riittävä koulutetun työvoiman saaminen. Jälkimmäisen tavoitteen toteutumiseksi kriittisen tärkeässä roolissa on maakunnan koulutustarjonta kaikilla tasoilla. Ulvilan osalta korostuu vielä korkeakoulutason koulutuksen merkitys johtuen elinkeinorakenteesta. Maakunnassamme on vahva ja laadukas ammattikorkeakoulu, joka on aika hyvin pystynyt vastaamaan alueemme koulutustarpeeseen. Yliopistokeskuksellakin on omat ansionsa joustavuutensa ja koulutustarjonnan puolesta, mutta filiaaleihin perustuva rakenne näytti jälleen alkuvuonna huonot puolensa, kun Raumalla tapahtuva yliopistokoulutus oli lakkautusuhan alla. Tämäkin toiminta jouduttiin pelastamaan satakuntalaisella rahalla, aivan kuin osa liikenneyhteyksistä jo aiemmin. Hyvä kysymys alueelta valittavien kansanedustajien vastattavaksi onkin, miksi Satakunnan pitää maksaa toiminnoista, jotka tarjotaan muille alueille valtion rahoittamina. Yliopistokoulutuksen osalta on pohdittava, pitääkö rima nostaa itsenäisen Satakunnan yliopiston tasalle.
Toivon asiakeskeisiä vaalikeskusteluja ja hyvää äänestysaktiviteettia vaaleissa!
Kari Ollila
Ulvilan Yrittäjät, hallituksen jäsen