Timo Kor­ke­ao­ja syn­tyi 7.8.1935 Ko­ke­mä­en Kor­ke­ao­jal­la. Vel­jes­ten Ei­no ja Toi­vo Kor­ke­ao­jan ti­la­jär­jes­te­ly­jen myö­tä Ei­no muut­ti per­hei­neen Kan­kaan­pää­hän ja siel­tä vuon­na 1942 Kul­laal­le. Maan­vil­je­li­jä­per­hees­sä Jär­ven­taus­tan ky­läs­sä Ei­no isäl­lä ja Ee­va äi­dil­lä oli kuu­si las­ta; nel­jä poi­kaa ja kak­si ty­tär­tä jois­ta Timo oli van­hin.

Per­heen li­säk­si Ti­mol­le oli lä­hei­nen äi­di­näi­ti Hil­ma Al­ho­nie­mi Noor­mar­kun Las­si­lan ky­läs­tä, jos­sa iso­van­hem­mat pi­ti­vät Koi­vu­le­von ti­laa. Iso­van­hem­mil­la oli ky­län ai­noa pu­he­lin. Ti­mon teh­tä­väk­si ajau­tui usein jo pie­ne­nä pu­he­lin­vies­tien vie­mi­nen ky­län asuk­kail­le. Erääs­tä nel­jän ki­lo­met­riä pit­käs­tä vies­tin­vien­ti­ret­kes­tä hän oli saa­nut kor­vauk­sek­si vies­ti­pai­kas­sa lak­ka­hil­lol­la höys­tet­ty­jä let­tu­ja, jota hän usein muis­te­li. Let­tu­ja oli ol­lut mel­koi­nen pino. Ti­mol­le oli ko­to­na ope­tet­tu, et­tä lau­ta­nen pi­tää syö­dä tyh­jäk­si. It­ku­han sii­nä oli tul­lut.

Timo pää­si in­nok­kaan mar­jas­ta­jan mum­mon mu­ka­na met­säl­le, jos­ta lie­nee siir­ty­nyt mar­jas­tu­sin­to myös Ti­mol­le. Ty­tär muis­taa, mi­ten yli 80 -vuo­ti­as isä oli aa­mul­la en­nen seit­se­mää tul­lut pyö­räl­lä vas­taan, kak­si täyt­tä mus­tik­ka­äm­pä­riä pyö­rän sar­vis­sa. Timo toi­mi usein myös iso­äi­din apu­na ja opis­sa sa­vu­sau­nan läm­mit­tä­jä­nä.

Ai­kui­si­äl­lä Timo ra­ken­si usei­ta sa­vu­sau­no­ja, jois­ta yh­des­sä on vuo­si­kym­me­niä pe­rin­tei­ses­ti pal­vat­tu jou­lu­kink­ku­ja.

Ti­mon var­hais­lap­suut­ta so­ta­vuo­si­na sä­vyt­ti per­heen esi­koi­sen ase­ma isän ol­les­sa rin­ta­mal­la, äi­din teh­des­sä kar­ja­ti­lal­li­sen töi­tä. Nuo­rem­mis­ta si­sa­ruk­sis­ta huo­len­pi­to kuu­lui ai­ka­kau­teen. Huo­len­pi­to lä­hei­sis­tä oli­kin Ti­mol­le omi­nais­ta. Vii­mei­si­nä päi­vi­nään hän vie­lä muis­tut­ti per­het­tä asi­an tär­key­des­tä.

So­ta­vuo­si­na Jär­ven­taus­tas­sa Ti­mol­la oli lap­se­na vas­tuul­li­sia teh­tä­viä. Pa­lo­var­ti­oin­ti ky­läl­lä ol­lees­ta tä­hys­tys­tor­nis­ta, osal­lis­tu­mi­nen ti­lan töi­hin, ku­ten he­vo­sa­ju­ri­na pel­to­töis­sä, kou­lun uu­nien läm­mi­tys, koi­vu­ha­lois­ta pilk­kei­den te­ke­mi­nen kuor­ma-au­to­jen polt­to­ai­neek­si, luon­no­nan­ti­mien ke­ruu kou­lun keit­to­laan. Jär­ven­ta­ka­na oli pu­he­lin vain Kir­ras­sa ja Kor­ke­ao­jal­la. Vies­tin­vien­ti­mat­kat oli­vat siel­lä­kin pit­kiä pie­nel­le po­jal­le. Pa­luu­mat­kat lä­hes pi­meil­lä met­sä­po­luil­la oli­vat Ti­mol­le mie­leen pai­nu­nei­ta ko­ke­muk­sia. 1940 – 50 -lu­ku­jen tait­tees­sa Timo osal­lis­tui he­vos­mie­he­nä tie­tal­koi­siin Jär­ven­taus­tan ky­läl­tä Ru­dan­maan ky­lään. Juu­ri ajo­kor­tin saa­nee­na oli toi­nen tie­tal­koo Jär­ven­taus­tas­ta Lah­na­jär­ven kaut­ta Har­ja­kan­kaal­le.

Tal­koi­ta teh­tiin myös tal­vi- ja ke­sä­ur­hei­lun hy­väk­si. Hyp­py­ri­mä­ki Vih­dan­kal­li­ol­le oli jär­ven ta­ka­na mit­ta­vin tal­koo­koh­de. Hyp­py­pi­tuu­det oli­vat noin 40 met­riä, tyy­li­ä­kin oli ar­vos­tel­tu.

Vuon­na 1951 jär­ven­taus­ta­lai­set päät­ti­vät hank­kia säh­köt. Va­ro­ja kus­tan­nuk­siin oli saa­tu, mut­ta pää­o­sin työ teh­tiin tal­koil­la. Ti­mon tal­koo­työ oli si­toa lan­gat eris­ti­miin, noin sa­taan pyl­vää­seen Jär­ven­taus­tal­ta Pa­luk­sel­la ole­val­le muun­ta­jal­le. Timo osal­lis­tui myös pyl­väi­den pys­ty­tys­tal­koi­siin.

1950 -lu­vun toi­sel­la puo­lis­kol­la Timo siir­tyi asu­maan Jär­ven­taus­tal­ta Kul­laan kes­kus­taan. Timo avi­oi­tui vuon­na 1959 Ko­ke­mä­en Kau­vat­sal­ta ko­toi­sin ole­van Rit­van kans­sa. Per­hee­seen syn­tyi kol­me las­ta. Vuo­si­na 1956–1965 heil­lä oli huol­to­a­se­ma, au­to-, kone- ja se­pän­lii­key­ri­tys. Vuo­si­na 1966–1983 Timo oli osak­kaa­na Vel­jet Kor­ke­ao­jal­la pää­toi­mi­naan ra­ken­nu­su­ra­koin­ti, mui­den osak­kai­den kes­kit­ty­es­sä so­ra­na­joon.

Kul­laan Ra­ken­nus Oy:ssä hän toi­mi osak­kaa­na ja työn­joh­ta­ja­na vuo­des­ta 1984 eteen­päin, pää­a­si­as­sa ra­ken­nus­ten res­tau­roin­nin asi­an­tun­ti­ja­na. Yh­ti­ön re­fe­rens­sei­nä oli muun mu­as­sa Lei­ne­pe­rin ruu­kin alu­een kun­nos­tus, jos­ta alue sai Eu­ro­pa Nost­ra - dip­lo­min sekä E. Wikst­rö­min tai­de­mu­se­on res­tau­roin­ti Vi­sa­vuo­res­sa.

Timo oli yh­teis­kun­nal­li­ses­ti val­veu­tu­nut sekä kiin­nos­tu­nut maa­il­man­po­li­tii­kas­ta ai­na vii­me päi­viin as­ti. Hä­nen luot­ta­mus­teh­tä­vien­sä sekä yh­dis­tys­toi­min­nan mää­rä on mit­ta­va. Kul­laan kun­nas­sa hän toi­mi kun­nan­val­tuus­ton sekä hal­li­tuk­sen jä­se­ne­nä ja pu­heen­joh­ta­ja­na. Li­säk­si hän toi­mi palo- sekä hol­hous­lau­ta­kun­nan pit­kä­ai­kai­se­na pu­heen­joh­ta­ja­na. Tu­tuk­si tuli myös toi­mi­mi­nen Ul­vi­lan kan­san­ter­veys­työn kun­ta­yh­ty­män yh­ty­mä­hal­li­tuk­ses­sa sekä Kul­laan kirk­ko­neu­vos­tos­sa. Suo­men Ko­ti­seu­tu­lii­ton val­tuus­tos­sa Timo toi­mi 2008 – 2014. Ko­ti­seu­tu­neu­vok­sen ar­vo­ni­mi hä­nel­le myön­net­tiin vuon­na 2005.

Ak­tii­vi­nen osal­lis­tu­mi­nen yh­dis­tys- ja ko­ti­seu­tu­työ­hön oli­vat Ti­mol­le elä­män­ta­pa. Elä­män­sä ai­ka­na hän toi­mi ak­tii­vi­ses­ti muun mu­as­sa Li­ons Club Kul­laas­sa, Kul­laan VPK: ssa, Kar­hu­seu­tu ry:ssä, Sa­ta­kun­nan his­to­ri­al­li­ses­sa seu­ras­sa, Po­rin seu­dun mat­kai­luop­paat ry:ssa sekä Kul­laan met­säs­tys­seu­ras­sa. Hän oli myös Po­rin La­dun sekä Kul­laan kirk­ko­ve­neyh­dis­tyk­sen jä­sen.

Ko­ti­seu­tu- ja mu­se­o­työ oli Ti­mon yk­si elä­män kiin­ne­koh­tia vuo­si­kym­men­ten ajan. Hän oli Kul­laan Ko­ti­seu­tu- ja mu­se­oyh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­ja­jä­sen ja var­si­nai­nen toi­min­nan or­ga­ni­saat­to­ri. Pu­heen­joh­ta­ja­na hän veti yh­dis­tys­tä vuo­si­na 1978–2015. Yli 60 vuot­ta hän jak­soi pi­tää huo­len kul­laa­lais­ten ta­lon­poi­kai­se­si­neis­tön ja his­to­ri­an tal­len­ta­mi­ses­ta jäl­ki­pol­vil­le. Timo opas­ti ja neu­voi nuo­rem­pia ym­mär­tä­mään his­to­ri­aa ja mie­leen­pai­nu­via oli­vat hä­nen ta­ri­nan­sa usein vuo­si­kym­men­ten­kin ta­kaa. Vie­lä men­nee­nä ke­sä­nä Timo oli ak­tii­vi­ses­ti mu­ka­na ra­ken­ta­mas­sa hä­nel­le tär­ke­ää he­vo­sa­jan esi­neis­tön näyt­te­lyä Taat­to­las­sa. Näyt­te­ly saa­tiin avaus­kun­toon ja Timo koki var­maan suur­ta tyy­dy­tys­tä pääs­tes­sään sitä vie­lä esit­te­le­mään. Koko Taat­to­lan mu­se­o­mä­ki ra­ken­nuk­si­neen ja esi­neis­töi­neen on ar­vo­kas ja ai­nut­laa­tui­nen muis­to­merk­ki, jon­ka Timo jät­ti jäl­ki­pol­vil­le.

Ko­toa hä­net ta­voit­ti usein tut­ki­mas­sa kir­jal­li­suut­ta, kir­joit­ta­mas­sa his­to­riik­ke­ja tai mie­lui­san, pit­kä­ai­kai­sen har­ras­tuk­sen su­ku­tut­ki­muk­sen pa­ris­ta. Eri­tyi­nen mie­len­kiin­non­koh­de oli Kul­laan Pa­luk­sel­ta läh­töi­sin ole­va laa­ja El­lin suku. Timo oli jäl­ki­kas­vul­leen ra­kas­ta­va ja huo­leh­ti­va isä, isoi­sä ja isoi­soi­sä. Jäl­ki­pol­ven hä­nel­tä saa­ma mo­ni­muo­toi­nen apu ja neu­vot, oli­vat ajoit­tain tar­peen. Hän piti toi­si­naan van­ho­ja kei­no­ja pa­rem­pi­na, kuin pus­sil­lis­ta uu­sia. Nä­ke­my­se­rot nuo­rem­man su­ku­pol­ven kans­sa ta­saan­tui­vat usein kal­lis­tu­en ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­jan suun­taan.

Timo huo­leh­ti vie­lä it­sel­leen tär­ke­äk­si ko­ke­man­sa asi­at kun­toon. Eri­tyi­sen kii­tok­sen­sa hän ha­lu­si vä­lit­tää Kul­laan ko­ti­seu­tu ja -mu­seo yh­dis­tyk­ses­sä pyy­tee­tön­tä tal­koo­työ­tä teh­neil­le hen­ki­löil­le. Timo me­neh­tyi no­pe­as­ti eden­nee­seen sai­rau­teen lä­heis­ten saat­ta­ma­na Po­rin kau­pun­gin­sai­raa­las­sa 5. syys­kuu­ta 2024.

Eli­na Kor­ke­ao­ja

ty­tär

Esa Ahlq­vist

ys­tä­vä, Kul­laan Ko­ti­seu­tu - ja mu­se­oyh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja