Pet­ra Sö­der

Noor­mark­ku

Kau­neus­hoi­to­la Joy Hy­vin­voin­ti­pal­ve­lut on pal­vel­lut asi­ak­kai­taan pian vii­si vuot­ta Noor­mar­kun kes­kus­tas­sa. Ku­ja­lat re­mon­toi­vat uu­det toi­mi­ti­lat pa­him­paan ko­ro­na-ai­kaan.

– Mo­net sa­noi­vat sil­loin, et­tä on hul­lua läh­teä täl­lai­seen ai­kaan pe­rus­ta­maan yri­tys­tä. Ko­ro­na osoit­tau­tui­kin meil­le po­si­tii­vi­sek­si asi­ak­si. Kun ih­mi­set ei­vät pääs­seet mat­kus­ta­maan, tu­li­vat he meil­le hem­mot­te­lu­hoi­toi­hin ja saim­me pal­jon uu­sia asi­ak­kai­ta, Joy Hy­vin­voin­ti­pal­ve­lui­den yrit­tä­jä Saa­ra Ku­ja­la kiit­te­lee.

Saa­ra on pi­tä­nyt kau­neus­hoi­to­loi­ta vuo­sien saa­tos­sa Mänt­sä­läs­sä, Po­ris­sa ja Noor­mar­kus­sa. Yh­des­sä vai­hees­sa hä­nel­lä oli hoi­to­lat sekä Po­ris­sa et­tä Noor­mar­kus­sa, kun­nes hän päät­ti luo­pua Po­rin pis­tees­tään.

– Olin haa­veil­lut pit­kään, et­tä mi­nul­la oli­si hoi­to­la vain Noor­mar­kus­sa. Oli hie­noa huo­ma­ta, et­tä Noor­mar­kus­sa riit­ti asi­ak­kai­ta, hän ker­too.

Yri­tyk­sel­le on eh­ti­nyt vuo­sien var­rel­la ker­tyä va­ki­a­si­a­kas­kun­ta Noor­mar­kus­ta, mut­ta hoi­to­las­sa käy­dään ym­pä­ri Sa­ta­kun­taa ai­na Kan­kaan­pääs­tä ja Rau­mal­ta saak­ka.

– Noin puo­let yri­tyk­sen asi­ak­kais­ta tu­lee Noor­mar­kus­ta. Van­hem­mat ih­mi­set ke­hu­vat­kin usein, et­tä on tär­ke­ää, kun tääl­lä on oma hoi­to­la, Ku­ja­la ker­too tyy­ty­väi­se­nä.

Ku­ja­la pyö­rit­tää yri­tys­tään yh­des­sä per­heen­sä kans­sa. Hä­nen mie­hen­sä Ant­ti Ku­ja­la vas­taa lym­fa­boot­sien maa­han­tuon­nis­ta ja ty­tär Je­mi­na Ylä­ku­ja on mu­ka­na hoi­to­lan toi­min­nas­sa omal­la toi­mi­ni­mel­lään.

– Olem­me var­si­nai­nen per­hey­ri­tys. 17-vuo­ti­as poi­kam­me­kin on ai­na vä­lil­lä mu­ka­na mes­suil­la kier­tä­mäs­sä, mut­ta meil­le hän ei kuu­lem­ma ole tu­los­sa töi­hin, Ant­ti nau­rah­taa.

Saa­ra on val­mis­tel­lut ty­tär­tään Je­mi­naa hoi­ta­maan yri­tys­tä kuin omaan­sa tu­le­vai­suut­ta var­ten.

– Sai­ras­tuin ke­säl­lä ja jou­duin ole­maan kak­si kuu­kaut­ta pois töis­tä. On­nek­si Je­mi­na oli pai­kal­la ja hoi­ti asi­ak­kaat. Se oli suu­ri pe­las­tus. Tu­le­vai­suu­des­sa ajat­te­lin kes­kit­tyä enem­män maa­han­tuon­tiin ja Je­mi­na ot­taa vas­tuu­ta hoi­to­lan toi­min­nas­ta, Saa­ra ker­too.

Pai­kal­li­suu­des­sa Ku­ja­lat nä­ke­vät pal­jon po­si­tii­vis­ta. Po­ris­ta on yl­lät­tä­vän ly­hyt mat­ka Noor­mark­kuun ja il­mai­set py­sä­köin­ti­pai­kat löy­ty­vät ihan lii­ke­ti­lan edes­tä.

– Me tun­nem­me asi­ak­kaam­me ja pys­tym­me an­ta­maan heil­le hen­ki­lö­koh­tais­ta pal­ve­lua. Töi­hin on vain ki­lo­met­rin mat­ka, ei­kä tääl­lä ole niin pal­jon kil­pai­lua kuin esi­mer­kik­si Po­rin kes­kus­tas­sa oli­si, Saa­ra poh­tii.

Ku­ja­lat pi­tä­vät pai­kal­lis­ta mark­ki­noin­tia tär­ke­ä­nä ja sitä, et­tä yri­tys on nä­ky­vil­lä mo­nes­sa eri ka­na­vas­sa.

– So­me­ka­na­vat ovat meil­le yk­si tär­keim­mis­tä mark­ki­noin­ti­ka­na­vis­ta, mut­ta myös pe­rin­tei­nen pus­ka­ra­dio toi­mii hy­vin, kun joku on saa­nut meil­tä hy­vää pal­ve­lua ja suo­sit­te­lee mei­tä muil­le, Saa­ra to­te­aa.

Juh­la­py­hien ai­kaan Ku­ja­lat luot­ta­vat so­men li­säk­si ihan pe­rin­tei­seen print­ti­leh­teen, sil­lä van­hem­mal­la vä­el­lä ei usein ole so­mea käy­tös­sään.

– Jou­lun ai­kaan ja äi­tien- ja isän­päi­vän ai­koi­hin on tär­ke­ää ol­la esil­lä myös pai­kal­lis­leh­dis­sä, Saa­ra ker­too.

Pai­kal­li­suu­den par­haim­mik­si puo­lik­si Ku­ja­lat ko­ke­vat sen, et­tä Noor­mar­kus­sa val­lit­see hyvä hen­ki yrit­tä­jien kes­ken ja heil­tä saa ai­na tar­vit­ta­es­sa apua. Ku­ja­lat nä­ke­vät pai­kal­li­suu­des­sa ole­van vä­lil­lä huo­no­ja­kin puo­lia.

– Vä­lil­lä tun­tuu, et­tä jos toi­mi­si ano­nyy­mi­nä yrit­tä­jä­nä isol­la paik­ka­kun­nal­la, voi­si maa­han­tuon­ti ol­la hel­pom­paa. Nyt mei­dän pi­tää ta­val­laan osoit­taa am­mat­ti­tai­tom­me en­nen, kun asi­ak­kaat os­ta­vat meil­tä jo­tain uut­ta, Saa­ra poh­tii

Kun Ku­ja­lat kier­tä­vät mes­suil­la ym­pä­ri Suo­mea, muis­ta­vat he ai­na mai­ni­ta ole­van­sa noor­mark­ku­lai­nen yri­tys.

– Sii­tä saa ki­vo­ja kes­kus­te­lui­ta ai­kaan, kun jol­lain on yh­teyk­siä Noor­mark­kuun. Me pon­nis­tam­me pie­nes­tä pi­tä­jäs­tä, Ant­ti ker­too yl­pe­ä­nä.