Pau­lii­na Vil­pak­ka

Ul­vi­la

Sa­ta­e­dus­sa Ul­vi­lan toi­mi­pis­tees­sä opis­ke­le­val­le 33-vuo­ti­aal­le Ana­ni Ko­kou Afi­deg­no­nil­le me­neil­lään ole­va ke­vät on eri­tyi­nen, sil­lä hän val­mis­tuu tou­ko­kuun lo­pul­la säh­kö- ja au­to­maa­ti­oa­sen­ta­jak­si. Urak­ka ei ole ol­lut help­po, mut­ta mies on pi­tä­nyt kiin­ni pe­ri­aat­tees­taan, et­tä jos jo­tain aloit­taa, se pi­tää myös saat­taa lop­puun.

– Lu­pa­sin it­sel­le­ni ja per­heel­le­ni, et­tä val­mis­tun säh­kö­a­sen­ta­jak­si. Se on ol­lut iso mo­ti­vaa­tio, hän ker­too.

Vas­ta nel­jä vuot­ta Suo­mes­sa asu­neel­le mie­hel­le kaik­kein haas­ta­vin­ta säh­kö- ja au­to­maa­ti­oa­lan pe­rus­tut­kin­non suo­rit­ta­mi­ses­sa on ol­lut suo­men­kie­li. Afi­deg­non on ko­toi­sin Län­si-Af­ri­kas­sa si­jait­se­vas­ta, rei­lun 9 mil­joo­nan asuk­kaan To­gos­ta ja hä­nen äi­din­kie­len­sä on ewe. Togo on en­ti­nen Rans­kan siir­to­maa, jo­ten kou­lu­kie­li on rans­ka, ja eng­lan­ti­a­kin pai­kal­li­sis­sa kou­luis­sa ope­te­taan.

Muu­tet­tu­aan Suo­meen vuon­na 2021 Afi­deg­non kävi kym­me­nen kuu­kau­den mit­tai­sen ko­tou­tu­mis­kurs­sin, jos­sa käy­tet­ty kie­li oli sel­ko­suo­mea. Ym­pä­ris­tö muut­tui heti ker­ral­la pal­jon vai­ke­am­mak­si am­mat­ti­kou­lus­sa, jos­sa kom­mu­ni­koi­daan pu­he­kie­lel­lä.

– Var­sin­kin en­sim­mäi­se­nä opis­ke­lu­vuon­na se oli mi­nul­le iso stres­sin ai­he. Vä­lil­lä tun­tui tosi vai­ke­al­ta ym­mär­tää pu­het­ta, ja tun­sin it­se­ni tyh­mäk­si. Mut­ta Sa­ta­e­dus­sa on tosi hy­vät opet­ta­jat, jot­ka aut­toi­vat mi­nua pal­jon kie­len kans­sa. Olen sii­tä tosi kii­tol­li­nen, hän ker­too.

Kie­le­nop­pi­mi­nen ei ole ol­lut pel­kän kou­lu­tuk­sen va­ras­sa, vaan Afi­deg­non on ol­lut asi­as­sa it­se ak­tii­vi­nen. Hän esi­mer­kik­si hyö­dyn­tää bus­si­mat­ko­ja kat­so­mal­la kän­ny­käs­tään sel­kou­u­ti­sia suo­mek­si. Li­säk­si hän kat­soo Yo­u­tu­bes­ta maa­han­muut­ta­jil­le suun­nat­tu­ja suo­men­kie­len ope­tus­vi­de­oi­ta. Kol­mes­sa vuo­des­sa on ta­pah­tu­nut pal­jon, ja Afi­deg­non an­taa haas­tat­te­lun Ul­vi­lan Seu­dul­le suo­men­kie­lel­lä il­man apu­vä­li­nei­tä tai tulk­kaus­ta.

Afidegnon hakeutui opiskelemaan sähkö- ja automaatioalaa, koska hän työskenteli kotimaassaankin saman alan tehtävissä.

Haas­tat­te­lu­päi­vä­nä maa­lis­kuun lo­pul­la In­ter­net ker­too, et­tä To­gon pää­kau­pun­gis­sa Lomés­sa läm­pö­ti­la on +30 cel­sius­ta, kun taas Ul­vi­las­sa on vie­lä lun­ta maas­sa. Kun Afi­deg­non muut­ti Suo­meen, oli läm­min kesä ja ih­mi­set oli­vat ul­ko­na naut­ti­mas­sa au­rin­gos­ta. Hän ih­met­te­li suo­ma­lai­sel­le vai­mol­leen ää­neen, mik­si ih­mi­set vai­kut­ta­vat niin iloi­sil­ta.

– Vai­mo­ni sa­noi, et­tä odo­ta vä­hän, niin koh­ta ym­mär­rät.

Pit­kä tal­vi, kyl­myys ja lumi ovat ol­leet Afi­deg­no­nil­le uu­sia tut­ta­vuuk­sia, tro­pii­kis­sa kun ei lun­ta sada. Sa­moin mar­ras­kuun pi­meys on ol­lut vä­hän haas­ta­vaa, kun on tot­tu­nut ko­ti­maas­sa sii­hen, et­tä au­rin­ko nou­see kuu­del­ta ja py­syy tai­vaal­la kel­lon ym­pä­ri.

– Alus­sa se oli vä­hän shok­ki, mut­ta nyt olen sii­hen jo tot­tu­nut. Kun­han pu­kee tar­peek­si, pär­jää ihan hy­vin. Mai­se­ma on tal­vel­la ai­na to­del­la hie­no, ja eri­lai­nen kuin ko­ti­maas­sa­ni.

Suo­ma­lai­sia Afi­deg­non ku­vai­lee luo­tet­ta­vik­si ja avu­li­ak­si. Nel­jäs­sä vuo­des­sa ker­ty­neet ko­ke­muk­set ovat po­si­tii­vi­sia.

– Suo­ma­lai­set ovat ai­na hil­jaa, mut­ta heil­lä on to­del­la hyvä sy­dän.

Esi­mer­kik­si am­mat­ti­kou­lus­sa Afi­deg­non ei ole koh­dan­nut min­kään­lai­sia vai­keuk­sia vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa ih­mis­ten kans­sa tai ra­sis­mia. Päin­vas­toin hä­net otet­tiin uu­te­na opis­ke­li­ja­na heti mu­kaan po­ruk­kaan. En­sim­mäi­se­nä kou­lu­päi­vä­nä hän is­tui yk­sin syö­mään kou­lun ruo­ka­las­sa, mut­ta pian luok­ka­ka­ve­rit tu­li­vat po­ru­kal­la toi­ses­ta pöy­däs­tä hä­nen vie­reen­sä.

– Se läm­mit­ti sy­dän­tä, hän muis­te­lee.

Kielenoppiminen ei ole ollut pelkän koulutuksen varassa, vaan Afidegnon on ollut asiassa itse aktiivinen. Hän esimerkiksi hyödyntää bussimatkoja katsomalla kännykästään selkouutisia suomeksi.

Kou­lu on su­ju­nut muu­ten­kin hy­vin, ja vii­me syk­syn päät­teek­si Afi­deg­non sai kou­lul­taan sti­pen­din. Suo­ma­lai­nen am­mat­ti­kou­lu muis­tut­taa hä­nen mu­kaan­sa mo­nin ta­voin am­mat­ti­kou­lua To­gos­sa, vaik­ka Suo­mes­sa kou­lun lait­teis­to on jon­kin ver­ran ke­hit­ty­neem­pää, ei­kä To­gos­sa kai­kil­la opis­ke­li­joil­la ole vält­tä­mät­tä omaa tie­to­ko­net­ta. Säh­kö- ja au­to­maa­ti­oa­lal­le Afi­deg­non ha­keu­tui, kos­ka hän työs­ken­te­li ko­ti­maas­saan sa­man alan teh­tä­vis­sä vel­jen­sä yri­tyk­ses­sä, joka asen­taa tv-an­ten­ne­ja ja val­von­ta­ka­me­ra­jär­jes­tel­miä.

Seu­raa­va tu­le­vai­suu­den ta­voi­te on työl­lis­tyä vas­ta­val­mis­tu­nee­na säh­kö­mie­he­nä. Afi­deg­non on suo­rit­ta­nut työs­sä­op­pi­mi­sia ja teh­nyt ke­sä­töi­tä­kin alan yri­tyk­sis­sä. Tä­män vuo­den ke­sä­työ­paik­ka on vie­lä au­ki. Kun­han työ­ko­ke­mus­ta vä­hän kart­tuu, Afi­deg­non ar­ve­lee voi­van­sa ken­ties jat­kaa opin­to­ja am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa, ei­kä yrit­tä­jyys­kään kuu­los­ta hä­nes­tä mah­dot­to­mal­ta.