Tiia Jo­ki­sa­lo

Vii­me per­jan­tai­na vie­tet­tiin Ul­vi­lan 660. syn­ty­mä­päi­vää pie­ni­muo­toi­sin juh­lal­li­suuk­sin ym­pä­ri kau­pun­kia. Vi­ral­li­sen juh­la­pai­kan vir­kaa toi­mit­ti Olo­huo­ne, jos­sa tar­jot­tiin 200:lle en­sim­mäi­sel­le kak­ku­kah­vit. Ti­lai­suus oli avoin kai­kil­le ja pai­kal­la oli myös kau­pun­gin hen­ki­lö­kun­taa.

Ti­lai­suus al­koi kau­pun­gin­joh­ta­jan ter­veh­dyk­sel­lä.

– Ul­vi­lan ta­ri­na on har­vi­nai­sen pit­kä Suo­men mit­ta­puul­la. Ja mikä hie­noin­ta, et­tä edel­leen sa­to­jen vuo­sien jäl­keen Ul­vi­la jat­kaa it­se­näi­se­nä kun­ta­na ja pyr­kii ke­hit­tä­mään elin­voi­mai­suut­taan, pal­ve­lui­ta ja ih­mis­ten hy­vin­voin­tia, Mik­ko Löf­bac­ka sum­ma­si.

– Ha­lu­sim­me viet­tää syn­ty­mä­päi­viä niin, et­tä kaik­ki kun­ta­lai­set ovat kut­sut­tu mu­kaan, juh­liin saa­pu­nut si­vis­tys- ja hy­vin­voin­ti­joh­ta­ja Kim­mo Vep­sä to­te­si.

Ti­lai­suu­des­sa kuul­tiin kah­vit­te­lun ohes­sa mu­se­oa­ma­nu­ens­si Maa­rit Grah­nin esi­tel­mä Ul­vi­lan vai­heis­ta. Hän va­lot­ti esi­tel­mäs­sä esi­mer­kik­si Ul­vi­lan kau­pun­gin kes­ki­ai­kais­ta si­jain­tia, joka on ol­lut Ko­ke­mä­en­jo­en ja ny­kyi­sen Kirk­ko­juo­van poh­jois­ran­nal­la kir­kos­ta noin 300-400 met­riä ete­lään.

Ny­ky­ään mai­se­mas­sa on jäl­jel­lä enää jo­ki­var­si, Päk­ki­o­jan poh­ja, Kel­la­rin­mä­ki ja kirk­ko. Muut kau­pun­gin ra­ken­nuk­set ovat ol­leet puu­ra­ken­tei­sia, ei­kä niis­tä ole jää­nyt sa­mal­la ta­val­la jäl­kiä kuin ki­vi­kau­pun­geis­ta. His­to­ri­an­tut­ki­jat ovat esit­tä­neet, et­tä asu­kas­mää­rä on ol­lut 1500-lu­vun puo­li­vä­lis­sä Ul­vi­las­sa noin 400–500 hen­keä.

Kir­jas­tos­sa puo­les­taan kau­pun­ki tar­jo­si lai­naa­jil­le pul­la­kah­vit. Täy­sin yli­mää­räis­tä pään­vai­vaa juh­la­päi­vään to­sin toi se, et­tä poik­keuk­sel­li­ses­ti kir­jas­ton verk­ko­yh­teys kaa­tui päi­vän ajak­si. Lai­nauk­set suo­ri­tet­tiin sitä ai­ka­na kek­se­li­ääs­ti ko­pi­o­ko­neen avul­la ko­pi­oi­mal­la kuva vii­va­koo­dis­ta.

Pa­lau­tus­ten kuit­tauk­set puo­les­taan odot­ti­vat verk­ko­yh­tey­den toi­mi­mis­ta ja sii­tä syys­tä kir­jo­jen kasa pai­sui pa­lau­tus­pis­teel­lä en­nä­tyk­sel­li­sek­si.

Ui­ma­hal­lis­sa puo­les­taan oli syn­ty­mä­päi­vän kun­ni­ak­si mah­dol­lis­ta pols­kia tai kun­toil­la eu­rol­la.

Ul­vi­la pe­rus­tet­tiin 1365

Suo­meen pe­rus­tet­tiin kes­ki­a­jal­la kuu­si kau­pun­kia, en­sin Tur­ku 1290-lu­vun tie­noil­la, Ul­vi­la vuon­na 1365 ja sitä seu­ra­si­vat Por­voo, Vii­pu­ri, Rau­ma ja Naan­ta­li.

Ul­vi­la oli kes­ki­a­jal­la koko Ruot­sin val­ta­kun­nan poh­joi­sin kau­pun­ki ja tär­keä val­ta­kun­nal­le ni­me­no­maan Poh­jan­lah­den kau­pan kan­nal­ta.

Mer­ki­tyk­sel­lis­tä Ul­vi­lan kau­pun­gin syn­nyl­le oli myös si­jain­ti kau­pan­käyn­nin kan­nal­ta edul­li­sel­la pai­kal­la Ko­ke­mä­en­jo­en suul­la, jos­ta oli hy­vät yh­tey­det myös si­sä­maa­han. 1500-lu­vul­le tul­ta­es­sa maan ko­ho­a­mi­sen myö­tä Ul­vi­lan sa­ta­ma oli ma­dal­tu­nut kel­vot­to­mak­si suur­ten lai­vo­jen lii­ken­teel­le. Vuon­na 1558 Ju­ha­na Hert­tua mää­rä­si­kin kau­pun­gin siir­ret­tä­väk­si noin seit­se­män ki­lo­met­riä jo­ki­suul­le päin, jon­ne myös Ul­vi­lan por­va­rit muut­ti­vat ja näin Pori sai al­kun­sa.

Ul­vi­la ot­ti kau­pun­ki-ni­mi­tyk­sen uu­del­leen käyt­töön 1.1.2000.