Oi­li Roi­ne, Ul­vi­lan se­ni­o­rit ry:n tie­dot­ta­ja

Me Ul­vi­lan se­ni­o­rit olem­me ol­leet nel­jä­nä pe­räk­käi­se­nä ke­sä­nä seu­raa­mas­sa ja kan­nus­ta­mas­sa ko­ti­jouk­kue Ul­vi­lan Pesä-Veik­ko­jen (UPV) pe­sä­pal­lo­pe­liä. Toi­mim­me ot­te­lun isän­ti­nä ja voim­me seu­ra­ta ot­te­lua ka­te­tus­sa kat­so­mos­sa. Li­säk­si meil­lä on ol­lut VIP-tila käy­tös­säm­me koko ot­te­lun ajan, saam­me naut­tia kah­via, pul­laa sekä vir­vok­kei­ta ja vä­li­a­jal­la gril­li­mak­ka­raa.

Täl­lä ker­taa kut­suim­me naa­pu­riyh­dis­tyk­siem­me jä­se­niä mu­kaan Nak­ki­las­ta ja Har­ja­val­las­ta. VIP-tila al­koi­kin käy­dä hie­man ah­taak­si, sil­lä mei­tä in­nok­kai­ta pe­sis-se­ni­o­rei­ta oli kool­la 34.

Innokkaita pesis-senioreita oli ottelussa koolla 34. Kuva: Antti Roine

En­nen pe­liä ko­koon­num­me kah­vi­ku­pin ää­rel­le ja pe­lin­joh­ta­ja käy ker­to­mas­sa meil­le pe­list­ra­te­gi­as­ta ja pe­laa­jis­ta sekä vas­tai­lee ky­sy­myk­siim­me. Li­säk­si meil­lä on ta­pa­na suo­rit­taa leik­ki­mie­li­nen ar­von­ta eli ’veik­kaam­me’ kes­ke­näm­me en­sim­mäi­sen erän pe­li­ti­lan­teen. Vä­li­a­jal­la sel­vi­te­tään lä­him­mäk­si ar­van­nut, joka pal­ki­taan Kä­sis-ker­hon ja jär­jes­tä­vän seu­ran tuot­teil­la.

’VIP-pa­ket­tiin’ kuu­luu, et­tä yh­dis­tyk­sem­me edus­ta­ja heit­tää avaus­hei­ton. Pa­ket­tiin kuu­luu myös se, et­tä pe­lin lo­pus­sa edus­ta­jam­me pal­kit­se­vat ot­te­lun kak­si pa­ras­ta pe­laa­jaa kum­mas­ta­kin jouk­ku­ees­ta. Heil­le ojen­ne­taan pal­kin­nok­si sekä Kä­sis-ker­hom­me et­tä seu­ran spon­so­rei­den tuo­te­pa­ket­te­ja.

Tä­män ke­sän ’pe­lim­me’ oli sun­nun­tai­na 14.7. klo 15, jol­loin pe­li­vuo­ros­sa oli­vat UPV Ul­vi­las­ta sekä PuMu Hel­sin­gis­tä eli hel­sin­ki­läi­sen mies­pe­sä­pal­lon lip­pu­lai­va Puna-Mus­tat. Wi­ki­pe­di­an mu­kaan seu­ran nimi pe­riy­tyy Kar­ja­lan ja Vii­pu­rin vä­reis­tä, pu­nai­ses­ta ja mus­tas­ta ja al­ku­pe­räi­sen seu­ran, Vii­pu­rin Pal­lon­lyö­jien lem­pi­ni­mes­tä 1930-lu­vul­la (Vii­pu­rin ”Puna-Mus­tat”).

Antti Roine heitti pelin avausheiton. Kuva: Mauri Määttänen

Vuon­na 1970 UPV voit­ti Puna-Mus­tat 10–6 ja Suo­men mes­ta­ruu­den, mi­ten käy nyt?

Ot­te­lus­ta keh­key­tyi­kin var­sin jän­nit­tä­vä ja peli vei men­nes­sään. En­sim­mäi­sen jak­son jäl­keen ti­lan­ne oli 1–5, yri­tim­me kyl­lä ko­vas­ti ar­von­ta­ku­pon­kei­him­me lait­taa nu­me­rot toi­sin­päin. Mut­ta sit­ten UPV:n peli sai sii­vet al­leen ja toi­sen jak­son jäl­keen lu­vut oli­vat 5–0, hui­ke­an kol­man­nen jak­son, eli su­per­vuo­ro­pa­rin jäl­keen lop­pu­ti­lan­ne 2–1.

Oli­pa jän­nit­tä­viä ti­lan­tei­ta ja kään­tei­tä, kum­pi eh­tii en­sin pe­laa­ja vai pal­lo. Kol­me juok­sua sa­mal­la lyön­nil­lä oli kyl­lä pa­ras­ta ja myös jän­nit­tä­vin­tä. UPV:n syn­käh­kön alun jäl­keen ti­lan­ne kään­tyi lo­pul­ta UPV:n voit­toon 2–1.

Täl­lä ’tem­pauk­sel­la’ me Ul­vi­lan se­ni­o­rit teem­me toi­min­taam­me tu­tuk­si, saam­me nä­ky­vyyt­tä ja eten­kin kuu­lu­vuut­ta. En­nen pe­liä toi­mi­tam­me pe­lin se­los­ta­jal­le muu­ta­man slo­ga­nin, joi­ta kuu­lu­te­taan ai­na so­pi­vas­sa vä­lis­sä mai­ni­ten mei­dät ot­te­lui­sän­ti­nä. Ku­lu­van ke­sän slo­ga­nit oli­vat ’Elä­mä­ni­loa ja voi­maa’ sekä ’Tule mu­kaan, älä jää yk­sin’. Tä­tä­hän me kaik­ki toi­vom­me.

Lop­pu­tun­nel­mis­sa kuu­lui to­te­a­muk­sia, et­tä tä­mä­hän oli haus­kaa/mie­len­kiin­tois­ta/jän­nit­tä­vää ja voi­daan tul­la uu­des­taan… Mikä et­tei!