Laatuaikaa ilman ruutuaikaa
Aloitetaan arvoituksella. Mihin moni meistä tarttuu päivän aikana kiinni kymmeniä tai jopa satoja kertoja? Mitä milleniaalit (s. 1981–1996) katsovat päivittäin keskimäärin 3,7 tuntia? Olisi hienoa, jos vastaus olisi oma puoliso tai paras ystävä, mutta kuten ehkä osasit arvata, on kyseessä tietenkin puhelin.
Puhelin on nykyään läsnä kaikkialla: töissä, kotona, koulussa, harrastuksissa, illanvietoissa, kassajonossa, lääkärin odotusaulassa, ja jopa sängyssä – siis myös monissa sellaisissa paikoissa, joissa puhelinta ei lähtökohtaisesti tarvita. Esimerkiksi sängyssä tehdään lähtökohtaisesti kahta asiaa, eikä kumpikaan niistä vaadi älylaitetta. Silti moni meistä pitää puhelinta yöpöydällään, ja katsoo sitä viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla, vaikka tämä tutkitusti heikentää myös unen laatua. Ruutuajasta puhutaan paljon lasten ja nuorten kohdalla, mutta aivan yhtä huolissani olisin aikuisten puhelimen käytöstä.
Vaikka päivittäinen ruutuaikani puhelimella jääkin yleensä alle puoleen alussa mainitusta milleniaalien keskiarvosta, en voi itsekään sanoa olevani täydellisen kurinalainen puhelimen käyttäjä. Minuakin on monesti ärsyttänyt se, miten löydän itseni skrollaamasta kissavideoita, vaikka minun piti alun perin vain vahvistaa saamani e-lasku. Siispä haastoin itseni. Ostin itselleni älyttömän puhelimen, eli luurin, josta löytyi kosketusnäytön sijaan pikselimössönäyttö ja numeronäppäimet. Elin tuon puhelimen kanssa viikon, ja turhauttavuudestaan huolimatta kokeilu oli äärimmäisen opettava.
Sain idean koko kokeilusta, ja tästä kolumnista istuessani ilman puhelinta kuntosalin keittiössä syömässä eväitäni. Normaalisti olisin todennäköisesti selannut puhelinta, mutta tuolloin siitä oli juuri loppunut akku, joten olin joutunut jättämään sen lataukseen. Kun jouduin syömään evääni ilman puhelimen tarjoamaa viihdykettä, jouduin kestämään pienen hetken tylsyyttä – tunnetta, jota harvoin enää tunnemme. Tuo hetken tylsyys sai kuitenkin mielikuvitukseni laukkaamaan, ja ilman sitä, ei tätäkään kolumnia olisi syntynyt. Kokeiluni myötä opin nauttimaan tylsyydestä. Opin jonottamaan kassajonossa, vain katsellen ympärilleni ja odottaen vuoroani. Opin katsomaan auringonlaskua ottamatta siitä kuvaa ja julkaisematta sitä sosiaaliseen mediaan. Opin jälleen maksamaan laskuni käyttäen paperista tunnuslukutaulukkoa – jonnet ei muista.
Kesä on ehkäpä parasta aikaa vähentää omaa ruutuaikaa. Ulkona on valoisaa, ja tarjolla on monenlaista puhelinvapaata tapahtumaa ja tekemistä, joilla viihdyttää itseään. Jos nauttii kesälomasta, voi puhelinpaasto olla hyvä tapa irrottautua töistä, ja keskittyä täysillä omaan hyvinvointiin, sekä läheisiin ihmisiin ympärillä. Etenkään porukalla aikaa vietettäessä puhelin ei kuuluu joukkoon. Jos hiplaa puhelinta yhteisissä illanistujaisissa, viestittää se läsnäolijoille, että ruudun takaa löytyy joku tärkeämpi henkilö. Aina ei tarvitse olla tavoitettavissa, ja viestit takuulla odottavat seuraavaan aamuun, läsnä olevat ihmiset välttämättä eivät.
Haluan toivottaa ihanaa kesää kaikille ulvilalaisille. Nauttikaa helteistä, ja kuten yläasteen englanninopettajani tunneilla sanoi, niin ”ei räplätä niitä vehkeitä”. Leealle terkkuja <3
Sami Laivonen
opiskelija ja hyvinvointialan yrittäjä
sami.laivonen@gmail.com