Vii­me ke­sä­nä olin hy­vän ys­tä­vä­ni kaa­so­na hä­nen upeis­sa ju­han­nus­häis­sään. Nyt huh­ti­kuus­sa hän täyt­ti 50 vuot­ta ja on suun­ni­tel­lut juh­lia ys­tä­vil­leen ja lä­hei­sil­leen. Mut­ta kak­si kuu­kaut­ta sit­ten kaik­ki muut­tui äkis­ti. Ka­ve­ril­ta­ni löy­det­tiin rin­ta­syö­pä mam­mog­ra­fi­as­sa. Se lei­kat­tiin, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti syö­pä oli le­vin­nyt, ja hä­net jou­dut­tiin leik­kaa­maan uu­des­taan. Nyt hän odot­taa tu­lok­sia toi­ses­ta leik­kauk­ses­ta. Jos syö­pää on vie­lä, se tar­koit­taa koko rin­nan pois­toa. Täl­lä odo­tu­sa­jal­la hän on ko­ke­nut mo­nia tun­tei­ta: pel­koa, epä­us­koa, kiuk­kua ja su­rua yh­des­sä mie­hen­sä kans­sa. Ys­tä­vät ja lä­hei­set ovat ol­leet tu­ke­na ja yrit­tä­neet näyt­tää hä­nel­le po­si­tii­vi­sia puo­lia tä­män vai­ke­an ajan kes­kel­lä. En­nen kaik­kea olem­me ru­koil­leet yh­des­sä.