”Loma-Suo­mi hil­je­nee hei­nä­kuuk­si”, sa­no­taan. Käy­tän­nös­sä mo­net or­ga­ni­saa­ti­ot hil­je­ne­vät var­sin vä­häi­sil­le te­hoil­le koko ke­säk­si. Ke­sä­kuun al­ku­puo­lel­la voi­daan vie­lä hoi­taa asi­oi­ta, mut­ta seu­raa­van ker­ran pa­la­taan asi­aan syk­syl­lä. Ke­sä­lo­mat ja­kau­tu­vat pää­sään­töi­ses­ti kesä-, hei­nä- ja elo­kuul­le. Tuo­na ai­ka­na ei saa­da riit­tä­väs­ti vä­keä kool­le val­mis­te­le­maan asi­oi­ta ja te­ke­mään pää­tök­siä. Täs­tä syys­tä lai­te­taan koko ke­säk­si lap­pu luu­kul­le. Sii­tä tie­ten­kin seu­raa syk­syyn ko­kous­ruuh­ka. It­se olen sitä miel­tä, et­tä mie­luum­min kaik­ki yh­tä ai­kaa lo­mil­le ja sil­loin lap­pu luu­kul­le, mut­ta vain het­kek­si. Muut ajat toi­mi­taan täy­del­lä te­hol­la, ei­kä koko ke­sää puo­li­va­loil­la. On tie­ten­kin joi­ta­kin sel­lai­sia toi­min­to­ja, joi­den pi­tää hoi­tua jo­ta­kuin­kin ai­na.

Kos­ka olen edel­leen mu­ka­na ai­ka mo­nes­sa ju­tus­sa, niin ka­len­te­ri­a­ni kat­sel­les­sa olen­kin huo­man­nut, et­tä syys-/lo­ka­kuul­le pi­tää jo nyt myy­dä ”ei/oo­ta” ai­ka mo­nel­le ar­ki­päi­väl­le.

Unel­mia kan­nat­taa to­teut­taa. Meil­lä oli pit­kään unel­moi­tu mat­kas­ta Nor­jan Lo­foo­teil­le. Hel­mi­kuus­sa kes­kel­lä sy­dän­tal­vea pää­tim­me, et­tä tänä ke­sä­nä sin­ne men­nään. Löy­sim­me ja va­ra­sim­me sil­tä is­tu­mal­ta Lo­foo­teil­ta, Vest­vå­göyn kun­nas­ta, Bal­ls­ta­din ka­las­ta­ja­ky­läs­tä pie­nen mö­kin vii­kok­si hei­nä­kuus­sa. Pie­ni pu­nai­nen mök­kim­me oli jyl­hien vuor­ten ku­pees­sa. Ik­ku­nas­ta nä­kyi pie­nen ka­la­sa­ta­man yli kau­nis me­ri­mai­se­ma.

Mök­ki oli tu­ki­koh­tam­me. Teim­me sii­tä päi­vit­täin va­el­lus- ja eväs­ret­kiä Lo­foot­tien tun­net­tui­hin mai­se­ma­koh­tei­siin. Yk­si ku­van­kau­nis koh­de oli Nusf­jor­din ka­las­ta­ja­ky­lä. Se on Lo­foot­tien van­him­pia ja par­haim­min säi­ly­nei­tä ka­las­ta­ja­ky­liä. Mo­net van­hois­ta ta­lois­ta on pys­ty­tet­ty paa­lu­jen va­raan ve­den pääl­le. Van­him­mat ra­ken­nuk­sis­ta ovat pe­räi­sin 1800-lu­vun al­ku­puo­lel­ta. Nie­men no­kas­sa, vain rei­lun ki­lo­met­rin tai­val­luk­sen pääs­sä, on pie­ni lois­to eli ma­jak­ka. Jos oli­vat ka­las­ta­ja­ky­län mai­se­mat jyl­hiä, niin sitä oli­vat myös kie­mu­rais­ten vuo­ris­to­tei­den mai­se­mat. En­pä ole ai­em­min näh­nyt niin jyl­hiä kal­li­o­sei­nä­miä. Nuo mai­se­mat ei­vät unoh­du kos­kaan.

Kau­hun­het­kiä lii­ken­ne­väy­lil­lä. Poh­jois-Nor­jas­sa au­toi­lua voi pi­tää koh­tuul­li­se­na tu­li­ko­kee­na. Tiet ovat ka­pei­ta, on usei­ta mah­ta­via sil­to­ja sekä mo­nia tun­ne­lei­ta. Mei­dän mat­kal­lam­me pi­sin oli kuu­si ki­lo­met­riä. Tun­ne­leis­sa nä­ky­vyys oli huo­no. Vaa­ra­ti­lan­tei­ta ai­heu­tui eri­tyi­ses­ti, kun pyö­räi­li­jät kur­vai­li­vat ta­kaa ja edes­tä kii­tä­vien au­to­jen se­as­sa. Mi­nus­ta näil­lä väy­lil­lä pyö­räi­le­mi­nen oli ker­ras­saan uh­ma­päis­tä. Ka­peis­sa hä­mä­ris­sä tun­ne­leis­sa pol­ke­vat fil­la­ris­tit oli­vat liik­keel­lä hen­ken­sä kau­pal­la. Mie­les­tä­ni pyö­räi­li­jät ei­vät so­pi­neet lain­kaan näil­le lii­ken­ne­väy­lil­le.

Myös au­toi­li­jat näyt­ti­vät jou­tu­neen yl­lät­tä­vän use­as­ti ko­la­rei­hin. Näim­me usei­ta pa­han­nä­köi­siä ko­la­rei­ta, joi­hin oli hä­ly­tet­ty am­bu­lans­se­ja, pa­lo­au­to­ja sekä po­lii­se­ja. Näi­den li­säk­si tun­ne­lei­den ajo­ra­doil­la lo­ju­neet ajo­pei­lien ja vilk­ku­va­lo­jen sir­pa­leet ker­toi­vat sii­tä, et­tei ajo­ra­dan le­veys ol­lut riit­tä­nyt vas­taan­tu­li­jan koh­taa­mi­seen. It­se lii­kuim­me hen­ki­lö­au­tol­la, jo­ten sen ulot­tu­vuu­det oli help­po hal­li­ta ka­peis­sa­kin koh­dis­sa. Kä­vim­me tie­ten­kin kat­so­mas­sa, mi­ten ja mi­hin päät­tyy val­ta­tie E10 eli Eu­roop­pa kymp­pi. Se to­del­la­kin päät­tyi ly­hy­en tun­ne­lin jäl­keen suo­raan pie­nel­le park­ki­a­lu­eel­le jyl­hän nie­men kär­jes­sä. Kai­ken kaik­ki­aan – tä­män unel­man to­teut­ta­mi­nen saa ar­vo­sa­nan kym­me­nen ja plus­sa pääl­le.

Juk­ka Moi­la­nen

Kau­pun­gin­joh­ta­ja eme­ri­tus