Ulkopuolelta näkee usein paremmin
Kun tekee työtä tai toimii jossakin yhteisössä pitkään, syntyy pysyviä tapoja tehdä joku asia. On syntynyt perinne. Perinteet ovat joskus hyväksi. Joskus ne taas osoittavat paikalleen pysähtymistä. Usein sitä ei huomata itse. Joskus tarvitaan ulkopuolista arviointia ja oivaltamista uuden suunnan löytymiseksi. Ulkopuolelta katsottaessa perinteiset toimintatavat eivät ole rasitteina uuteen siirtymisessä. Kaikki uusi ei kuitenkaan ole aina hyväksi.
Olipa kyse mistä tahansa muutoksesta, niin liian suuret kertarysäykset ovat todella haastavia. Usein sellaiset epäonnistuvat. En väitä, mutta kysyn, oliko vuoden alusta voimaan tullut sote-uudistus liian suuri kerta-askel? No – mitäpä tuosta vaikenemaan – mielestäni oli.
Mikä on pelipaitakokemus? Minulla oli tilaisuus osallistua tulevaisuustutkija Ilkka Halavan luennolle. Hän on lanseerannut termin pelipaitakokemus. Ajatus on kerrassaan mielenkiintoinen. Halava liittää ajatuksen ensisijaisesti lasten kasvatukseen. Mielestäni ajatusta voi soveltaa työyhteisöön jopa perheeseen.
Yhteenkuuluvuuden tunne on ihmiselle tärkeä. Kun kuulutaan samaan joukkueeseen, pelataan samaan suuntaan. Mikä onkaan varmempi merkki kuulua samaan joukkueeseen kuin pelipaita. Kaikilla on samanlainen paita, selässä oma numero, vieläpä oma nimi.
Yksi konkreettinen esimerkki upeasta pelipaitakokemuksen hyödyntämisestä on Icehearts-toiminta. Icehearts ry on sosiaalinen urheiluseura, jonka tarkoituksena on ennaltaehkäistä syrjäytymistä joukkueurheilun avulla. Lapset kokevat kuuluvansa johonkin ryhmään urheilujoukkueen kautta. Yhdistyksen tavoitteena on se, että mahdollisimman moni lapsi saisi mahdollisuuden harrastaa, tuntea olevansa osa yhteisöä ja kasvaa turvallisessa ohjauksessa. Tässä työssä he ovat onnistuneet. Ulvilan kaupunki on ollut yksi Iceheartsin ”kotikunta” jo pitkään.
Juhannusta on vietetty keskiajalta asti Johannes Kastajan syntymäjuhlana 24.6. Siitä juhla sai aikanaan suomenkielisen nimensäkin. Johannes, Juhani, Juha, Jukka, Janne, Juho, Jani, Jussi ja Juhana viettävät tuolloin nimipäivään. Se on siis myös meikäläisen päivä. Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Suomessa näin on ollut vuodesta 1955 lähtien. Osassa maailman maista juhannus on vieläkin 24. kesäkuuta.
Vanhanajan juhannusperinteeseen ovat kuuluneet erilaiset uskomukset. Usein ne ovat liittyneet puolison etsimiseen. Sanontoja on satoja.
”Katsottaessa kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison. Hyvän naimaonnen saa, jos juhannusyönä kierittelee alastomana kasteisella niityllä. Jos juhannusyönä tyttö lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee häntä tervehtimään.”
Tuosta makuuhuoneen lakaisusta tulee mieleeni, että saattaapa tulla tervehtimään joku muukin kuin sulhasen haamu. Rauhallista juhannusta – meille kaikille!
Jukka Moilanen
kaupunginjohtaja emeritus