Elä­män var­rel­le mah­tuu huip­pu­het­kiä, ai­nut­ker­tai­sia ko­ke­muk­sia, jot­ka muis­tam­me vie­lä van­ha­na­kin. Var­sin­kin tie­tyt nuo­ruu­sa­jan merk­ki­het­ket piir­ty­vät mie­leen. Kun ko­ro­na­ra­joi­tuk­set oli­vat tiu­kim­mil­laan, eri­tyi­ses­ti nii­tä nuo­ria kävi sää­lik­si, joil­la jäi jo­kin ker­ran elä­mäs­sä -ta­pah­tu­ma ko­ke­mat­ta tai se to­teu­tui ta­va­no­mai­ses­ta poik­ke­a­val­la ta­val­la.

On tun­tu­nut upe­al­ta, kun omas­sa­kin per­hees­sä on saa­tu vii­me viik­koi­na juh­lia niin penk­ka­rei­ta kuin van­ho­jen tans­se­ja­kin. Ilo ja yl­peys val­taa­vat van­hem­pien ja iso­van­hem­pien mie­let. Mah­do­ton­ta on näi­tä ti­lai­suuk­sia kat­soa niin, et­tei sil­mä­nurk­ka kos­tui­si.

Kun nuo­rem­me val­mis­tau­tu­vat yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin tai ovat val­mis­tu­mas­sa am­mat­tiin, sei­so­vat jo it­se­näi­sen elä­män por­teil­la, aja­tuk­set oh­jau­tu­vat myös sii­hen, mil­lai­set eväät ja mil­lai­sen tu­le­vai­suus­ho­ri­son­tin olem­me van­hem­pi­na ja toi­saal­ta koko yh­teis­kun­ta­na on­nis­tu­neet nuo­ril­le an­ta­maan. Mil­lai­sen Suo­men olem­me siir­tä­mäs­sä näi­den nuor­ten kan­net­ta­vak­si?

Suo­ma­lai­seen hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­taan on omas­sa nuo­ruu­des­sa­ni kuu­lu­nut odo­tus sii­tä, et­tä seu­raa­val­la su­ku­pol­vel­la asi­at ovat ai­na edel­lis­tä pa­rem­min: Lap­set kou­lut­tau­tu­vat van­hem­pi­aan kor­ke­am­mal­le, saa­vat pa­rem­paa palk­kaa, naut­ti­vat tek­no­lo­gi­sen edis­tyk­sen tu­ke­ma­na en­tis­tä hel­pom­mas­ta ar­jes­ta. Tasa-ar­voi­ses­sa maas­sa ke­nes­tä ta­han­sa voi tul­la mitä ta­han­sa.

Tätä edis­ty­sus­koa on vii­me vuo­si­na mo­nin ta­voin ko­e­tel­tu. Pit­kään jat­ku­nees­ta op­pi­mis­tu­los­ten heik­ke­ne­mi­ses­tä on pu­hut­tu koko al­ku­vuo­si, sa­moin kou­lu­tus­ta­son las­kus­ta. Maam­me kou­lu­te­tuim­mat ikä­luo­kat ovat syn­ty­neet 1970-lu­vul­la. Sen jäl­keen tuli ala­mä­ki. Esi­mer­kik­si 25–34-vuo­ti­ais­sa kor­kea-as­teen tut­kin­non suo­rit­ta­nei­ta on meil­lä vä­hem­män kuin OECD-mais­sa kes­ki­mää­rin. Olem­me ky­sei­sel­lä lis­tal­la Chi­len ja Tur­kin vä­lis­sä! Li­säk­si per­he­taus­tan yh­teys kou­lut­tau­tu­mi­seen on voi­mis­tu­nut.

On erit­täin tär­ke­ää, et­tä op­pi­mi­ses­ta ja kou­lu­tus­ta­sos­ta kes­kus­tel­laan nyt vilk­kaas­ti. Sa­mal­la on pu­hut­ta­va myös laa­jem­min sii­tä, mi­ten pi­däm­me kaik­ki nuo­ret täs­sä yh­teis­kun­nas­sa mu­ka­na. Yleis­ra­dio jul­kai­si juu­ri maa­nan­tai­na ison ju­tun työ­e­lä­mäs­tä ka­don­neis­ta, hen­ki­löis­tä, jot­ka ei­vät ole työs­sä, työt­tö­mä­nä tai opis­ke­li­joi­na. Tämä jouk­ko on Suo­mes­sa hä­kel­lyt­tä­vän suu­ri, 140 000, suu­rem­pi kuin pit­kä­ai­kais­työt­tö­mien. Ryh­mäs­sä on pal­jon syr­jäy­ty­nei­tä nuo­ria, jot­ka ei­vät näe tu­le­vai­suu­des­sa mi­tään va­loi­saa ja ta­voit­te­le­mi­sen ar­vois­ta.

Syr­jäy­ty­mi­nen on en­nen kaik­kea syvä in­hi­mil­li­nen tra­ge­dia. Kyse on myös hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan mo­raa­li­ses­ta ja ta­lou­del­li­ses­ta kes­tä­vyy­des­tä. Olem­me jät­tä­mäs­sä yhä pie­ne­ne­vien nuor­ten ikä­luok­kien rat­kot­ta­vak­si il­mas­ton­muu­tok­seen so­peu­tu­mi­sen ja luon­to­ka­don, hoi­det­ta­vak­si suu­ren ikään­ty­nei­den jou­kon ja ta­sa­pai­no­tet­ta­vak­si jul­ki­sen ta­lou­den. Tar­vit­sem­me jo­kai­sen nuo­ren ak­tii­vi­sek­si osak­si tätä yh­teis­kun­taa.

Täl­lä edus­kun­ta­vaa­li­kau­del­la on toki jo teh­ty mer­kit­tä­viä kor­jaus­liik­kei­tä, esi­mer­kik­si pi­den­net­ty op­pi­vel­vol­li­suut­ta ja pa­lau­tet­tu sub­jek­tii­vi­nen oi­keus var­hais­kas­va­tuk­seen. Vii­me ai­ko­jen uu­ti­set kui­ten­kin al­le­vii­vaa­vat sitä, et­tä meil­lä on pal­jon li­sää tu­le­vai­suus­työ­tä teh­tä­vä­nä. Kun jul­ki­nen pai­ne no­pe­as­ta val­ti­on­ta­lou­den ta­sa­pai­no­tuk­ses­ta yl­tyy, mei­dän van­hem­pien su­ku­pol­vien edus­ta­jien ar­vot pun­ni­taan: on­ko meil­lä roh­keut­ta ja rei­luut­ta ol­la nuor­ten puo­lel­la? On ol­ta­va.

Lee­na Jo­ki­nen-Ant­ti­la

Ul­vi­lan kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja