Pau­lii­na Vil­pak­ka, Kul­laa

Ma­ri­ka Vuor­so­lan elä­män­ti­lan­tees­sa on ta­pah­tu­nut pal­jon ly­hy­es­sä ajas­sa: muu­tos pa­ri­suh­tees­sa ja muu­tos työ­ku­vi­ois­sa. Kai­ken jäl­keen Vuor­so­la on kui­ten­kin jo pääs­syt uu­teen vauh­tiin, ja in­nos­tus pais­taa kas­vois­ta, kun hän ker­too uu­sis­ta ku­vi­ois­taan Kul­laal­la. En­ti­nen van­hain­ko­ti Kul­laan­ko­to on ko­ke­mas­sa uu­den alun. Paik­ka tun­ne­taan ny­ky­ään ni­mel­lä Juh­la­ta­lo Unel­ma, ja se tar­jo­aa ma­joi­tus- ja ra­vin­to­la­pal­ve­lui­ta. Van­ha Äi­jän­ti­lan na­vet­ta toi­mii vuok­rat­ta­va­na juh­la­ti­la­na. Ra­ken­nuk­seen tu­lee myös hoi­to­la, jos­ta saa kau­neus- ja hy­vin­voin­ti­pal­ve­lui­ta.

Vuor­so­lan mu­kaan en­ti­sen van­hain­ko­din ti­lat ovat muut­tu­neet uu­teen käyt­tö­tar­koi­tuk­seen so­pi­vik­si suh­teel­li­sen hel­pos­ti. Van­hain­ko­din ka­lus­tus on tie­ten­kin pois­sa ja huo­neet ovat ko­ke­neet pin­ta­re­mon­tin. Sitä Vuor­so­la on teh­nyt jär­ki pääs­sä ja mal­til­li­sel­la bud­je­til­la. Sei­niä on ta­pe­toi­tu ja maa­lat­tu oman väen voi­min, las­ten ja mi­ni­än avul­la. Si­sus­tuk­ses­sa on hyö­dyn­net­ty kier­rä­tet­ty­jä, tuu­nat­tu­ja ka­lus­tei­ta. Seu­raa­vak­si yrit­tä­jä ai­koo omin kä­tö­sin nik­ka­roi­da pari sän­gyn­pää­tyä.

– Olen ha­lun­nut aja­tel­la myös eko­lo­gi­ses­ti, et­tä kun­nos­te­taan mitä pys­ty­tään, ja jos ei pys­ty­tä, sit­ten vas­ta uu­si­taan. Kai­kis­ta ma­kuu­huo­neis­ta tu­lee vä­hän eri­lai­sia. Ei­kös se ole oi­kein joka nai­sen unel­ma, et­tä saa si­sus­taa 18 ma­kuu­huo­net­ta, Vuor­so­la nau­raa.

Vuor­so­la on juh­lien jär­jes­tä­jä­nä Sa­ta­kun­nas­sa tun­net­tu kas­vo, ja run­sas kiin­nos­tus sekä kan­nus­ta­va pa­lau­te hä­nen uu­sin­ta jut­tu­aan koh­taan ovat läm­mit­tä­neet sy­dän­tä. Pu­he­lin al­koi soi­da heti, kun asia tuli jul­ki­sek­si.

– Kyl­lä sii­nä olin ihan tip­pa lins­sis­sä, kun koko mar­ras­kuun pik­ku­jou­lut myy­tiin lop­puun pa­ris­sa päi­väs­sä. Ho­tel­li­va­rauk­si­a­kin on jo saa­tu en­si ke­säl­le, hän ker­too.

Al­kuun Vuor­so­la ai­koo pyö­rit­tää toi­min­taa yh­des­sä tyt­tä­ren­sä Lau­ra Vuor­so­lan kans­sa, ja tar­peen mu­kaan yrit­tä­jä­tut­ta­vien avus­tuk­sel­la. Haa­vee­na on, et­tä tu­le­vai­suu­des­sa voi­daan toi­vot­ta­vas­ti pal­ka­ta myös työn­te­ki­jä tai pari.

Entisen vanhainkodin tilat ovat muuttuneet yksi kerrallaan viihtyisiksi hotellihuoneiksi.

Vii­mei­set kol­me vuot­ta Vuor­so­la työs­ken­te­li Nak­ki­lan Vers­taan ke­hit­tä­mi­sen pa­ris­sa. Kun elä­män­ti­lan­ne muut­tui, hän ha­lu­si ta­kai­sin tut­tui­hin ym­py­röi­hin Ul­vi­laan, jos­sa hä­nel­lä on ol­lut vuo­si­kym­men­ten vie­ries­sä mo­nen­lais­ta yri­tys­toi­min­taa. Kun hän tie­dus­te­li mah­dol­lis­ta uut­ta juh­la­ti­laa, kau­pun­ki eh­dot­ti Kul­laan­ko­toa.

– En­sin ajat­te­lin, et­tä on­ko se vä­hän kau­ka­na. Mut­ta kun tu­lin tääl­lä käy­mään, niin tila teki vai­ku­tuk­sen. Tyk­kään sii­tä, et­tä asi­oil­la on his­to­ri­aa ja ta­ri­naa. Sit­ten aloin miet­ti­mään, et­tä mis­sä päin Ul­vi­laa ta­pah­tuu, ja to­te­sin, et­tä Lei­ne­pe­ris­sä. Lä­his­töl­lä ei ole pal­joa ho­tel­li­ma­joi­tus­ta, jo­ten us­kon, et­tä tar­vet­ta on.

Ma­ri­ka Vuor­so­la on syn­ty­nyt Sa­ta­kun­nas­sa, mut­ta asui lap­suu­ten­sa Ruot­sis­sa. En­sim­mäi­nen ke­sä­työ­paik­ka au­ke­si 15-vuo­ti­aal­le Ra­vin­to­la Frii­man­nis­ta, joka si­jait­si Ul­vi­las­sa R-ki­os­kin ta­los­sa. Kun vie­lä opis­ke­lu­paik­ka­kin ir­to­si ra­vin­to­la-alal­ta, Vuor­so­la pa­la­si py­sy­väs­ti Suo­meen.

Ra­vin­to­la-alal­la Vuor­so­la on työs­ken­nel­lyt nyt kol­me­kym­men­tä vuot­ta, ja niis­tä yrit­tä­jä­nä kak­si­kym­men­tä. Vas­ti­kään hä­nel­le myön­net­tiin pit­käs­tä yrit­tä­jyys­tai­pa­lees­ta ker­to­va kul­tai­nen yrit­tä­jä­ris­ti. Ural­le on mah­tu­nut mo­nen­lais­ta maa­han­tuon­nis­ta lem­mik­ki­liik­kee­seen. Ra­vin­to­la-ala on ol­lut ai­na mat­kas­sa mu­ka­na ta­val­la tai toi­sel­la. Yh­tään kon­kurs­sia ei ole vuo­si­kym­me­niin mah­tu­nut, vaan oma osa­keyh­tiö on py­sy­nyt ai­na mat­kas­sa mu­ka­na. Jat­kos­sa sen nimi tu­lee ole­maan Unel­ma Li­fes­ty­le Oy.

– Jos täs­tä eteen­päin eläi­si sitä omaa unel­ma-li­fes­ty­leä, Vuor­so­la toi­voo.

Uu­den toi­min­nan käyn­nis­tä­mi­nen ja tyh­jäs­tä luo­mi­nen on hä­nel­le tut­tua. Yk­si tär­keim­mis­tä mat­kal­la saa­duis­ta opeis­ta on ol­la ai­to ja re­hel­li­nen, niin it­sel­leen kuin asi­ak­kail­le­kin. Hän us­koo myös asi­ak­kai­den ta­sa­ver­tai­seen koh­te­luun, hy­vään yh­teis­työ­hön eri ta­ho­jen kans­sa ja lain nou­dat­ta­mi­seen.

– Se, et­tä olet oi­ke­as­ti oma it­se­si kai­kis­sa vä­reis­sä­si. Näin vii­den­kym­pin kyn­nyk­sel­lä, jos olen jo­tain elä­mäs­tä op­pi­nut niin sen, et­tä it­sel­leen täy­tyy ol­la re­hel­li­nen. Sii­hen us­kon ihan täy­sil­lä. Jos al­kaa jo­tain muu­ta yrit­tä­mään, me­nee vih­koon. Kaik­kien ei tar­vit­se ty­kä­tä, mut­ta ne, jot­ka tyk­kää­vät, tu­le­vat kyl­lä.

Vuor­so­la ke­hot­taa myös luot­ta­maan omaan vais­toon.

– Jos on joku haa­ve, joka saa kup­lia sy­dä­meen, sitä kan­nat­taa ta­voi­tel­la. Vii­mek­si joku ky­syi, et­tä oi­ke­as­ti­ko Kul­laal­le. Ja vas­ta­sin sii­hen, et­tä kyl­lä, Kul­laal­le!

Me­no­vink­ki: Juh­la­ta­lo Unel­mas­sa vie­te­tään avoi­mien ovien päi­vää sekä Hy­vin­voin­nin ja Juh­lan ai­ka -ta­pah­tu­maa 6. huh­ti­kuu­ta kel­lo 12.00-17.00