Pau­lii­na Vil­pak­ka

Mel­kein 30 vuot­ta vie­räh­ti, et­tei työ­te­li­äs maa­lais­lää­kä­ri Ta­pa­ni Ki­min­ki­nen oi­kein eh­ti­nyt mar­jas­ta­maan. Nyt hän on jäl­leen löy­tä­nyt tien­sä ko­ti­seu­dul­laan Pyl­kön­mä­el­lä si­jait­se­vien ky­tö­mai­den reu­noil­le, jois­ta löy­ty­vät par­haat puo­luk­ka­saa­liit. Ul­la-vai­mo on jou­tu­nut jo vä­hän ra­joit­ta­maan­kin mie­hen mar­jas­tu­sin­toa, kun ei pa­kas­ti­meen enää mah­du.

– Nyt tu­lee muu­ten puo­luk­kaa pal­jon! Vä­hän ovat pie­niä, mut­ta kyl­lä on ko­vas­ti, Ta­pa­ni Ki­min­ki­nen sa­noo.

70-vuo­ti­as Ki­min­ki­nen huo­leh­tii kun­nos­taan liik­ku­mal­la. Hän on van­ha kun­to­juok­si­ja ja ma­ra­too­na­ri. Enää juok­se­mi­sen ilo ei löy­dy hy­vän ajan suo­rit­ta­mi­ses­ta, vaan sii­tä, et­tä yli­pään­sä vie­lä pys­tyy liik­ku­maan.

– Olen ihan hy­väs­sä kun­nos­sa. Yri­tän liik­kua ja pi­tää pai­no­ni so­pi­va­na, ja kat­soa vä­hän mitä syön. Ja tot­ta kai käy­tän hen­ki­va­kuu­tus­lääk­kei­tä. Sa­non hen­ki­va­kuu­tus­lääk­keik­si sel­lai­sia lääk­kei­tä, jot­ka es­tä­vät val­ti­mon­ko­vet­tu­ma­tu­tia, eli ko­les­te­ro­li­lääk­kei­tä.

Van­hem­mil­le ih­mi­sil­le Ki­min­ki­nen ei suo­sit­te­le enää var­si­nais­ta laih­dut­ta­mis­ta. Hän pe­rus­te­lee, et­tä van­hem­mi­ten hor­mo­ni­toi­min­nan muut­tu­es­sa li­has­mas­san yl­lä­pi­to hei­ken­tyy. Toki on syy­tä syö­dä ter­veel­li­ses­ti, ei­kä syyt­tä suot­ta it­se­ään li­hot­taa. Mut­ta jos van­hem­mi­ten ko­vas­ti laih­dut­taa, on vaa­ra­na me­net­tää li­has­mas­saa, jota tar­vi­taan pys­tys­sä py­sy­mi­seen. Li­has on tär­ke­ää myös so­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­nas­sa ja so­ke­ri­tau­din hal­lin­nas­sa.

– Li­hak­sis­toa pi­tää suo­jel­la ja minä pu­hun­kin hen­kiin­jää­mis­li­hak­sis­ta. Ne ovat pa­ka­ra­li­hak­set per­suuk­sis­sa ja rei­si­li­hak­set. Tois­ta­tu­hat­ta se­ni­o­ria kuo­lee vuo­sit­tain pel­käs­tään kaa­tu­mal­la.

– Jos on niin on­ne­kas, et­tä on vie­lä hen­gis­sä, ei­kä ole tul­lut 2. tyy­pin di­a­be­tes­ta, vaik­ka on vä­hän pul­luk­ka, sil­loin se ei ole niin vaa­ral­lis­ta. Tär­ke­äm­pää on liik­kua, vaik­ka ei laih­tui­si­kaan. Li­has­mas­sa säi­lyy vie­lä 100-vuo­ti­aa­na­kin, jos ih­mi­nen käyt­tää nii­tä li­hak­sia ja ra­vin­nos­sa on riit­tä­väs­ti val­ku­ais­ta.

Lihaksista huolehditaan liikunnalla ja oikeanlaisella ravinnolla. Kuvituskuva: Pixabay

Poik­keus­ti­lan­tei­ta­kin on: esi­mer­kik­si en­nen te­ko­ni­vel­leik­kaus­ta voi yli­pai­noi­nen jou­tua pu­dot­ta­maan pai­no­aan. Mut­ta sil­loin­kin ruo­ka­va­lio suun­ni­tel­laan yh­des­sä ra­vit­se­mus­te­ra­peu­tin kans­sa, et­tä sii­tä saa­daan riit­tä­väs­ti val­ku­ais­ta.

– Sil­loin­kin täy­tyy ol­la jär­ki pääs­sä, et­tei laih­du­te­ta pois li­has­ta, vaan sitä läs­kiä.

Ki­min­ki­nen muis­tut­taa myös, et­tä van­hem­mi­ten ra­vin­non imey­ty­mi­nen on hei­kom­paa. Sik­si iäk­kään ra­vin­nos­sa pi­tää ol­la niin sa­no­tus­ti enem­män ytyä, eli sen on ol­ta­va ra­vin­to­ti­he­äm­pää kuin nuo­rem­mil­la. Vas­ta­pai­nok­si an­nos­ko­koa pie­nen­ne­tään, et­tei liho.

Li­ho­mi­se­pi­de­mia si­nän­sä on Ki­min­ki­ses­tä huo­les­tut­ta­vaa, mut­ta hän al­le­vii­vaa sen kos­ke­van nuo­ria ja kes­ki-ikäi­siä.

– Jos li­ho­mi­nen me­nee eteen­päin, 2. tyy­pin so­ke­ri­tau­ti li­sään­tyy. Sil­loin val­ti­mot tah­to­vat men­nä tuk­koon, ja li­ho­mi­nen­han vai­kut­taa mui­hin­kin sai­rauk­siin, ku­ten syö­pä­sai­rauk­siin ja mo­niin mui­hin.

On yk­si­löl­lis­tä, mikä ikäi­sel­le laih­dut­ta­mi­nen vie­lä so­pii. Mut­ta Ki­min­ki­sen mu­kaan esi­mer­kik­si juu­ri eläk­keel­le jää­nyt 65-vuo­ti­as voi yleen­sä hy­vin vie­lä pu­dot­taa pai­no­a­kin.

– Sil­loin­han sitä on enem­män ai­kaa­kin!

Vi­ras­taan elä­köi­ty­nyt Ki­min­ki­nen toi­mii edel­leen lää­kä­ri­nä ko­ti­seu­tun­sa hoi­va­ko­deis­sa ja kier­tää ah­ke­ras­ti pu­hu­mas­sa eri­lai­sis­sa ti­lai­suuk­sis­sa. Hän poh­tii, et­tä Suo­mes­sa moni odot­taa ko­vas­ti eläk­keel­le pää­syä, mut­ta se ei yk­si­nään tee au­tu­aak­si. Eläk­keel­lä­kin elä­mäs­tä pi­täi­si löy­tyä mie­le­käs­tä si­säl­töä ja jo­tain, mikä te­kee elä­mäs­tä mer­ki­tyk­sel­lis­tä.

– Jos ih­mi­nen esi­mer­kik­si tyk­kää työs­tään ku­ten minä, oli­si hyvä, et­tä sitä voi­si tie­tyl­lä osuu­del­la sit­ten teh­dä. Sii­tä on val­ta­vaa hyö­tyä, kos­ka työ­voi­mas­ta on puu­tet­ta. Ja kyl­lä suo­ma­lai­nen tä­mä­ni­käi­nen on yleen­sä sel­lai­nen, joka ha­lu­aa ol­la yh­teis­kun­nal­le hyö­dyk­si. Se pi­tää sal­lia ja sii­hen pi­tää kan­nus­taa.

Ki­min­ki­nen Ul­vi­las­sa
– Ta­pa­ni Ki­min­ki­nen ja Ul­la-vai­mon­sa vie­rai­le­vat Ul­vi­las­sa
– Ul­vi­lan nuo­ri­so­seu­ran ta­lol­la lau­an­tai­na 13.9. klo 12.00
– Ti­lai­suu­den jär­jes­tää Elä­ke­lii­ton Ul­vi­lan yh­dis­tys