Pau­lii­na Vil­pak­ka

Cim­cor­pin uu­del­le toi­mi­tus­joh­ta­jal­le Veli-Mat­ti Ha­ka­lal­le len­to­ko­ne on tut­tu kul­ku­vä­li­ne. Työ­u­ran­sa ai­ka­na hän on mat­kus­ta­nut kym­me­nis­sä mais­sa eri puo­lil­la maa­il­maa. En­sim­mäi­si­nä vuo­si­naan Cim­cor­pin pal­ve­luk­ses­sa hän teki työ­mat­ko­ja kuu­kau­sit­tain tai vie­lä use­am­min Kii­naan ja In­ti­aan.

In­tia teki hä­neen ai­koi­naan suu­ren vai­ku­tuk­sen.

– Olin mat­kus­ta­nut ai­kai­sem­min pal­jon Kii­nas­sa ja Ete­lä-Ko­re­as­sa ja otak­suin, et­tei se In­tia nyt niin eri­lai­nen voi ol­la. Mut­ta kun len­to­ko­nees­ta as­tuin ulos niin to­te­sin, et­tä kyl­lä to­del­la on. Inc­re­dib­le In­dia pi­tää paik­kan­sa mo­nel­la ta­val­la. Inf­ra ja siis­teys ovat eh­kä eri­lai­set kuin mi­hin olem­me tot­tu­neet, mut­ta niin on myös iloi­nen ja aut­ta­vai­nen il­ma­pii­ri. Ih­mi­set ovat myös po­si­tii­vi­ses­ti ute­li­ai­ta var­sin­kin mei­tä län­si­maa­lai­sia koh­taan.

In­ti­as­ta löy­tyy myös hy­vin kor­ke­a­ta­sois­ta am­ma­til­lis­ta osaa­mis­ta, ja Ha­ka­la sai heti en­sim­mäi­sek­si asi­ak­kaak­seen yh­den Cim­cor­pin suu­rim­mis­ta ren­ga­sa­si­ak­kais­ta. Työs­sään Ha­ka­la on op­pi­nut toi­mi­maan hy­vin eri­lai­sis­ta kult­tuu­reis­ta tu­le­vien ih­mis­ten kans­sa. Hän ker­too esi­mer­kik­si, et­tä sii­nä mis­sä eu­roop­pa­lai­ses­sa bis­nes­kult­tuu­ris­sa ol­laan asi­a­kes­kei­siä, Kau­koi­däs­sä hen­ki­lö­koh­tai­set suh­teet rat­kai­se­vat. On luo­ta­va hy­vät suh­teet suo­raan hen­ki­löi­hin, jot­ka pää­tök­siä te­ke­vät. Kun hyvä yh­teys on syn­ty­nyt, pää­tök­sen­te­ko voi ol­la hy­vin­kin no­pe­aa ja suo­ra­vii­vais­ta.

Bis­nes­kult­tuu­rien mo­nis­ta erois­ta ker­too myös muun mu­as­sa small tal­kin mää­rä. Hyvä esi­merk­ki­maa on Ame­rik­ka, jos­sa sitä har­ras­te­taan run­saas­ti. Jos­kus suo­raan pu­hee­seen tot­tu­neen suo­ma­lai­sen voi ol­la vai­kea pää­tel­lä, oli­ko asi­ak­kaan vas­taus kyl­lä vai ei.

Veli-Mat­ti Ha­ka­la on syn­ty­nyt Nak­ki­las­sa, jos­ta per­he muut­ti Ul­vi­laan hä­nen ol­les­saan lap­si. Ha­ka­la muis­taa, kuin­ka Cim­cor­pin en­sim­mäi­siä hal­le­ja ra­ken­net­tiin VT2:n var­teen. Tek­niik­ka on kiin­nos­ta­nut hän­tä jo nuo­res­ta pi­tä­en. Hän suo­rit­ti kor­ke­a­kou­luo­pin­ton­sa Tam­pe­reen Tek­nil­li­ses­sä Yli­o­pis­tos­sa, ja pa­la­si ko­ti­seu­dul­le te­ke­mään dip­lo­mi­työ­tään ro­bo­tii­kan ja au­to­maa­ti­on pa­ris­sa.

Uran­sa al­ku­ai­koi­na Ha­ka­la työs­ken­te­li Et­tep­lan Oy:llä vas­ta­ten Sa­ta­kun­nan toi­min­nois­ta. Kan­sain­vä­li­set työ­mah­dol­li­suu­det kiin­nos­ti­vat Ha­ka­laa, ja nii­den pe­räs­sä hän siir­tyi ai­ka­naan Rau­man Rol­ls-Ro­y­cel­le (ny­kyi­nen Kongs­berg).

Veli-Matti Hakala aloitti Cimcorp Oy:n uutena toimitusjohtajana vuodenvaihteessa.

Pauliina Vilpakka

Ul­vi­la­lai­se­na Ha­ka­lan on tul­lut seu­rat­tua Cim­cor­pin ta­ri­naa, ja yh­tiö on ai­na näyt­täy­ty­nyt hä­nel­le mie­len­kiin­toi­se­na. Se saa ny­kyi­seen teh­tä­vään pää­ty­mi­sen tun­tu­maan tie­tyl­lä ta­val­la koh­ta­lol­ta. Ha­ka­la tuli Cim­cor­pil­le vuon­na 2016. Hän ker­too, et­tä jo työ­haas­tat­te­lus­sa kan­nus­ta­va ”cim­corp spi­rit”, ku­ten ta­los­sa sa­no­taan, teki vai­ku­tuk­sen. Hän koki voi­van­sa tuo­da te­ke­mi­seen myös uut­ta nä­ke­mys­tä pit­käl­lä ko­ke­muk­sel­laan glo­baa­lis­ta tek­no­lo­gi­a­bis­nek­ses­tä ja kan­sain­vä­li­sis­tä asi­a­kas­koh­taa­mi­sis­ta.

Veli-Mat­ti Ha­ka­la aloit­ti Cim­corp Oy:n uu­te­na toi­mi­tus­joh­ta­ja­na vuo­den­vaih­tees­sa. Teh­tä­väs­tä elä­köi­ty­nyt Tero Pel­to­mä­ki jat­kaa yh­ti­ön hal­li­tuk­ses­sa. Haas­ta­vam­pien vuo­sien jäl­keen yri­tyk­sen lä­hi­tu­le­vai­suus näyt­tää taas hy­väl­tä: al­ka­neen vuo­den ti­laus­kan­ta on en­nä­tyk­sel­li­nen ja tu­los tu­lee ole­maan rei­lus­ti po­si­tii­vi­nen. Yri­tys täh­tää kas­vuun Poh­jois-Ame­ri­kan, Eu­roo­pan ja Aust­ra­li­an mark­ki­noil­la.

Ha­ka­la ha­lu­aa ol­la joh­ta­ja, joka joh­taa edes­tä, tar­koit­taa se sit­ten työs­ken­te­lyä Ul­vi­las­sa tai ole­mis­ta myyn­nin mat­kas­sa maa­il­mal­la. Koti löy­tyy edel­leen Ul­vi­las­ta, ja per­hee­seen kuu­lu­vat puo­li­son li­säk­si 15-vuo­ti­aat ty­tär ja poi­ka. Jäl­ki­kas­vul­leen Ha­ka­la ha­lu­aa vä­lit­tää mat­koil­taan re­a­lis­tis­ta ku­vaa. Vaik­ka hän lä­het­tää usein per­heel­leen ku­via hie­nois­ta pai­kois­ta, sitä on yleen­sä edel­tä­nyt kym­me­nen tun­nin työ­päi­vä. Työ­mat­kus­ta­mi­sen hän ko­kee kui­ten­kin an­ta­neen pal­jon ja avan­neen ym­mär­rys­tä maa­il­mas­ta. Ha­ka­la poh­tii, et­tä vaik­ka kult­tuu­rit ovat eri­lai­sia, mo­nes­sa asi­as­sa ih­mi­set ovat kui­ten­kin sa­man­lai­sia. Esi­mer­kik­si työ­yh­tei­sös­tä voi löy­tyä hy­vin­kin sa­man­tyy­li­siä per­soo­nal­li­suuk­sia, ol­tiin­pa In­ti­as­sa tai Ul­vi­las­sa.